tiistai 27. joulukuuta 2011

Silikonium

Tulipa tuossa mieleeni, että kun tällä hetkellä ovat kovastikin esillä ja huulilla nuo vaaralliset silikonitissit, ja ainakin radiosta kuulemani mukaan eivät kaikki edes tiedä, minkä merkkiset pussukat heillä siellä nahan alla luuraavatkaan.

Koska nahan alle (paitsi jos kyseessä on proteesi) tällätty silikonimöykky on samanlaista turhamaisuutta kuin autolla koreilu, niin niihin tissukoihin voisi laittaa samanlaiset nokkamerkit kuin autoistakin löytyy.

Saunassa tietäisivät heti, että Ullalla on vaan edelleen vanhat Ladat.
Kappas! Irmeli onkin vaihtanut Mersuun.

Silloin voitaisiin myös nähdä seuraavanlaisia otsikoita:

- Volkstitten kutsuu kaikki kaksilitraiset mallit huoltoon jumittavan nippelin takia.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Ylensyöntivaroitus

Joulu alkaakin pikkuhiljaa olemaan lusittuna. Tämä joulu olikin siinä mielessä harvinainen, että olin kolmena päivänä merellä kalastelemassa, eikä tarvinnut kävellä, vaan sai ihan venheellä kulkea.
Iltaisin sitten tuli syötyä ylen hyvin ja hyvin ylen, mikä ei olekaan harvinaista tässä kenttäpostiosoitteessa.

Tulihan sieltä se perinteinen joulumyrskykin, mutta onneksi vasta niin myöhään, ettei se syönyt kuin yhden meripäivän.

Sitä meikäläinen alkoi vaan ihmetellä, että kyllähän viranomaiset ihan tosissaan niitä kaikkia ihmeellisiä varoituksiaan antavat, mutta kenelle?

Tuuli ja myrskyvaroitukset ovat asiallisia, ja niitä on syytä antaakin.
Mutta sitten tulee noita aivan toisarvoisia nollavaroituksia.

Kesällä ei riitä, että sääennusteessa luvataan hellettä, vaan siitä pitää erikseen antaa hellevaroitus. Kyllä sentään luulisi ihmisten muutenkin ymmärtävän, että kesällä on joskus hellettäkin ja silloin kannattaa jättää ainakin yhdet raappahousut pois asukokonaisuudesta.

Talvella pitää antaa vastaavasti pakkasvaroituksia, ja liukkausvaroituksia jalankulkijoille. Eivätkö ihmiset muka ymmärrä vilkaista talvella lämpömittaria ja ikkunasta ulos.
Armeijassa kyllä paleltiin kesätamineissa ja hikoiltiin talvivehkeissä, kun suuri päällikkö oli katsonut kelin kalenterista, eikä ikkunasta.

Sitten pitää merelle antaa vielä aallokkovaroitus. No voi herttanen sentään. Jos merellä tuulee, siellä on kyllä aaltojakin. Yleensä se menee vielä yllättäen niin, että mitä kovemmin tuulee, sen suuremmat aallot.
En ainakaan vielä ole kuullut tapauksesta, että lähdinpä merelle ja kyllähän siellä rannalla aika puhuri kävi, mutta ne aallot tulivat täytenä yllätyksenä.

Jopa luulisi, että noissakin olisi riittävästi, mutta eipä olekaan.
Merivedenkorkeusvaroituskin pitää olla.
Kenelle tuollainenkin varoitus on oikein suunnattu?
Niille, joille meriveden korkeudella on jotain merkitystä, pystyvät ihan sääennusteen ja kokemuksen perusteella päättelemään, pitääkö paatit tuoda kauemmas rannasta, tai tehdä jotain muuta tähdellistä.
Muille tuollainenkin varoitus on melkoisen turha.

- Emmää ny voikka tulla kaffel, ku o toi meriverekorkeusvarotuski. Vaiks kui asuttaiski tääl korkial kalliompääl.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pois pois postin tieltä

Törmäsinpä TS:n sivuilla tuollaiseen täysin yllättävään uutiseen.

- Verkkokaupan kasvanut joulumyynti ruuhkautti postit

Eräs yllätyksen paikoista on Länsikeskuksen narikka.

- Esimerkiksi Turun Länsikeskuksen postissa pakettien hyllyttämiseen oli värvätty tiistaina lisähenkilökuntaa. Myyntiesimies Tuomo Mikkola äimisteli pakettien määrää.
– Ihan näin paljon en olisi osannut kuvitella, Mikkola miettii.

Niin, syksyn aikana Runosmäen (n. 10000 asukasta) konttuuri yhdistettiin tuohon Länsikeskuksen vastaavaan. Nyt kyseinen Wanhan Eikan grillin kokoinen tila "palvelee" muistaakseni noin kolmeakymmentätuhatta iloista jonottajaa, yleensä jopa kahden kassahenkilön voimin, mutta näin kerran kolmekin.
Olen asioinut kyseisen yhdistymisen jälkeen useasti tuolla, ja ainoastaan kerran jono ei ole ulottunut konttuurin ulkopuolelle.

Onhan tuo kaikki säästäminen ja tehostaminen tietenkin kovastikin iloinen ja tarpeellinen asia, mutta mielelläni näkisin postin ottavan muutaman askeleen kohti tsaarinaikaa, kuten myös VR:n.

Mutta vain postin ja VR:n.

Muutenhan tässä ollaankin menossa tuohon tsaarin suuntaan, välissä on vaan suuri puhdistus, mikä onkin jo selkeästi aluillaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Puomihaarukkanosturi

On se vaan suomenkieli ihmeellistä. Törmäsin uutisvirrassa juttuun, missä puomihaarukkanosturi kaatuili.

Meikäläinen on kuitenkin tehnyt ihan liian monta vuotta sellaista työtä, missä joutuu ajelemaan tai olemaan kyydissä mitä erilaisimmissa nostovehkeissä. Mikään tuntemani laite ei ole jäänyt käyttämättä. Mutta että puomihaarukkanosturi? En ole koskaan kuullutkaan.

Kävin pikaisesti läpi myös muut "uutisia" suoltavat nettisivut, ja kaikissa oli tuo sama juttu, suurinpiirtein sanasta sanaan.

Kaikissa oli kuitenkin mukana tuo maagillinen " Puomihaarukkanosturi".

Pakkohan oli sitten kaivaa se vihoviimeinen oljenkorsi, elikä Kookle avuksi.
Sieltähän tämänkin arvoituksen ratkaisu tuli, kaikeksi onneksi.

Tuo puomimikäliesanahirvitys onkin tavallinen kurottaja. Huhhuh. Kyllä helpotti.
Tässä vielä kuva sellaisesta.

Photo by Veli Jallu


Nuohan eivät tunnetusti kaadu.

Onko mestarin huulilla hymy vaiko irvistys

Netissä harhaillessani törmäsin vanhoihin norsuvitseihin. Noista huulista tuli mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne, kun minäkin kerroin tuollaisen jutun, mielestäni jopa aika onnistuneesti.

Olin lainassa eräässä narikassa ja istuimme siinä varsinaisten kanssa kahvitunnilla, kun työnantajani saapui paikalle. Hetken aikaa hän tapansa mukaisesti kyseli tyhmiä ja puheli muuten vain vieläkin pehmoisempia. Kun sain suunvuoron, kerroin seuraavaa:

- Olettekos te pojat muuten kuulleet siitä, kun Raision Ruuvi & Meisselin hitsari kävi baarissa?

Eipä kukaan ollut kuullutkaan moista, että hitsari voisi käydä baarissa. Niinpä sitten kerroin tuon surullisen tapauksen.

- RR&M:n hitsari asteli kuppilaan mielessään hyvin ansaittu pölynkarkoitusolut. Heti sisälle astuttuaan hän näki nurkassa norsun, millä oli edessään hatullinen rahaa. Pakkohan se oli sitten baarimikolta tiedustella, että miksi nurkassanne on norsu?

- Jaa, toi Tantori vai? No, se on sellainen kivikasvo, ettei sitä saa kukaan nauramaan. Jos joku onnistuu, hän tienaa nuo fyrkat.

- Ahaa! Seuraavaksi hitsailija astelee elehvantin viereen ja kuiskaa sille jotakin.

- Hrumköh, hörähtää ronsu, muttei sentään naura.

- Hitsaskelija kuiskailee vähän lisää.

- Kröh, tööt, muttei sentään naura, vaikka selviä pidättelyvaikeuksia on havaittavissa.

- Weldonomi kuiskailee vielä kerran.

- Hraa! Hahaa! Elehvantin naurulle ei meinaa tulla loppua, hyvä ettei heiniinsä tukehdu.

Pakkohan se oli sitten baarimikon tulla kysymään, että mitä sinä oikein sille sanoit, kun tuota ennen se ei ole edes hymähtänyt?

- Jaa, tää oli iha helppo. Ens mä kerroi sil, et mis mä oo töis. Sit mä sanosi, et mitä mä saa palkka, sit mä vaa kysyi, et lähreks mukka?

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Time out

Joskus tulee kummallisia tilanteita, kun joku on keksinyt hienon nimen ja joku toinen ymmärtää lukemansa kirjaimellisesti.

Pitääpä ilmeisesti hieman valaista tätä ihmeellistä vuosien takaista tapahtumaa.

Meikäläinen ei omista kahvinkeitintä, vaan juon kahvini töissä sekä huoltoasemilla. Käyn aina samoilla tietyillä huoltsikoilla sumpilla. Eräs niistä on entinen Raision Esso, nykyinen St1.

Muutama vuosi sitten tuo mainittu muutos tapahtui ja minä odottelin remontin loppumista, jotta pääsisin taas tuonnekin kahvittelemaan, kun on sopivasti työmatkan varrella.

Huoltsikan viereen ilmestyi uusi, komea keltainen kylttikin, missä luki isolla Time Out.

Muutaman viikon ajan tarkkailin tilannetta samalla, kun kurvailin isosta risteyksestä. Mutta aina vaan tuo teksti komeili tolpassa ja minä ihmettelin remontin kestoa.
Kunnes kerran ajoin eri reittiä ja näin, että siellähän on jengiä kuppilassa. Ihmeissäni kurvasin pihaan tarkastamaan tilannetta, ja aukihan tuo narikka olikin.

Enhän minä koskaan miksikään neroksi ole itseäni tuntenut, mutta tuossa tilanteessa en senkään vertaa.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Nikke nauroi, vai nauroiko?

Lihava Setä on nyt vaan sellainen elämänkertafriikki.
Nyt onkin tehtävänä pienoinen haaste.

Monumenddaalinen Nikke Pärmi on todistettavasti nauranut yhden kerran.

Tilanne?____________

Muuten, mistä tuli tuo monumenddaalinen  hahmo?

Tilanne? ____________

Myönnän tehtävän vaikeaksi niille, kenellä ei ole paperia käsissään, enkä nyt tarkoitakaan Emboa (flush & go).

Flush & google ei välttämättä auta sekään.

Kirja olisi nyt paikallaan.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Soturimusiikkia

Tulipa tuossa taas kuunneltua radiota ja joku onneton sielu mainitsi soturimusiikin.

Lihavan Sedän molemmat harmaat aivosolut suorittivat välittömän hyperventilaation, sekä refleksinomaisesti suoritetun käden lippaan vedon (vaikkakin lippana toimi vain maski).
Mutta kun Rockilta soittivat Jääkärimarssin, niin eihän siinä muutakaan voi tehdä.
No hei, tuohan on se ainoa ja oikea soturimusiikkikappale.



Mutta ne kuulemma puhuivatkin jostain sukkahousujengistä, niin ettei tästä sitten olekaan enää sanottavaa.

Kaikeksi onneksi meillä on herttaiset poikaparit, nuo nykyajan jääkärit...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lukemattomia kirjoja

Tulipa tuossa mieleeni kirjoista sellainen asia, että minulla on aina joku teos luvun alla.
Hyllyssäni olevat lukemattomat kirjat ovat sellaisia, mitä en ole vielä ehtinyt lukemaan, vaan odottavat kiltisti vuoroaan.

Paitsi yksi on sellainen, mitä ei ihan oikeasti pysty lukemaan. Kyseinen opus on maannut hyllyssäni yli 30 vuotta ja olen useasti päättänyt, että nytpä tuon luen, vaikka väkisin.

Mutta joka kerta tuo riivattu tekele järjestää minulle kunnon rökäletappion.
Liian raskasta, ei vaan pysty.

Kerran lainasin tämän kirjan irvikuvan eräälle erittäin jääräpäiselle kaverilleni ja hän vannoi tuon lukevansa. Minä epäilin vahvasti, mutta en pitänyt suoritusta täysin mahdottomana hänelle.
Eipä vaan pystynyt hänkään siihen.

No mikä kirja voi olla noin kummallinen?

Tämähän se:

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kalkkunavainaa

Kävin päivällä mökillä tiluksia tarkastamassa. Ostin tarjouksesta kalkkunan fileerullan ja ajattelinpa samalla testata tuotakin, kun ei ole tullut ennen kalkkunaa sauhuteltua.
Pitelin kökkärettä kolmisen tuntia miedolla tulella, kunnes sisälämpötila oli 75 astetta.

Siinä alkoikin jo valoisa aika hupenemaan ja käärin rullan folioon, sekä kurvailin kotia kohti. Reilun tunnin päästä kotona nyssäkkä oli vielä mukavan lämmin.


Olisi pitänyt näemmä laittaa samantien pari mokomaa tulille, kun siinä leikkuulaudan vierellä maistelin puolet  lämpöisenä ja vedin päälle neljän tunnin nokkaunet.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Puun takaa

Nyt kun minulla on naispuolinen työkaveri, joudun näemmä jatkuvasti yllätetyksi. Miten ne saakelit osaavatkin?

Juttelin ihan normaalisti hänen kanssaan ja jotenkin vaan tuli sanottua, että tiedänpä nyt tarkalleen senkin, koska tämä köhimiseni alkoi.
Löysin nimittäin kaapistani yskänlääkettä vuodelta 2008.
Siinä lääkkeessä on kolmio ja kaikkea.

Mutta seuraava kysymys löi villakoirat Sedän kurkkuun kerralla.

- Hetkinen! Miten harvoin usein sä oikein peset kaappejasi?

Tämänkaltaisen järkyttävän kysymyksen tullessa kohdalle ainoa oikeaksi katsomani vastaus meni historialliselle sektorille.

- No, kun se oli siinä vanhan Pietarin (ennen nEuvostoliittoa) ruutitehtaan ruutipurkin vieressä, niin jotenkin luonnostani luulin niiden olevan samaa vuosikertaa...

Kesäisiä järkytyksiä

Tässä onkin pari vuotta siitä, kun telkkarini laukesi ja ajattelin sitten paremmalla ajalla ostaa uuden. No, eipä sitä töllöä ole vieläkään, kun en ole mitenkään mokomaa kaivannut.

Kesällä tuli sentään jonkun verran katseltua nykyistä tarjontaa, kun mökillä on ihan toimiva toosa. Pari kertaa huomasin, että illalla tuleekin vanha klassikkopiirretty, minkä voisi vaikka katsoakin.

Mutta eihän niitä hienoja klassikoita voinut ajatellakaan, kun olivat suomeksi puhuttuja raiskattuja.

Mikähän ihme ja kumma siinä on, että nykyisin kaikki "lasten elokuvat" pitää telkkarissa esittää ns. suomeksi puhuttuna, eli juosten läpikustuna ja älyttömällä kiljumisella varustettuna sekä lisättynä epäselvällä mutinalla?
Alkuperäisiin ääniin on sentään käytetty runsaasti ammattitaitoa ja lisäksi erittäin hyviä näyttelijöitä, eikä mitään Jasper Pääkkösiä.

Nappulana opin lukemaan nopeasti juurikin telkkarin ansiosta, kun vanhukset kyllästyivät lukemaan ääneen, että mitä siellä taas sanottiin.
Heti kun opin yleensäkin lukemaan, sanoivat vaan, että lue tyyppi ite, kun kerran osaat.

Kaikeksi onneksi silloin ei vielä harrasteltu dubbausta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kun pakko ei tehoa

Törmäsinpä tuollaiseen järkyttävään uutiseen.

- Kypäräpakko ei tehoa - kaksi kolmesta pyöräilee edelleen pää paljaana.

No, eipä tuota nyt liiemmälti tarvitse ihmetellä, kun ei käyttämättä jättämisestä seuraa kuitenkaan mitään rangaistusta.
Meikäläisellä on melko tuoreessa muistissa erään edustelijan lausunto, ettei lakia tarvitse noudattaa, koska sen rikkomisesta ei ole säädetty rangaistusta.

Mutta kun jos Suomessakin joskus otetaan käyttöön sakon uhalla toteutettava kypäräpakko, niin minulla olisi tässä muutama ehdotus niille, kenelle kypärän käyttö on suunnaton kauhistus, kuten vaikkapa minulle.
En kylläkään ole viime vuosina pyöräillyt muuta kuin telakalla, ja silloinhan minulla olikin kypärä päässä.

Tässä onkin ensimmäinen.

- Vaikka nyt on pakko sakon uhalla pitää kypärää, niin ei tuttujen tarvitse tietää...




Ja toinen.

Olinhan minäkin siellä jossain...



Jos haluat olla tosi kova jäbä, hommaa vielä tultasyöksevä pumppu.



Tuollainen voisi sopia meikäläiselle.



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kun tietää varmasti, ei voi olla väärässä

Paula täti tuntuu uskovan hömppään, että nolla työtapaturmaa on ihan mahdollisesti saavutettavissa.

Lihava Setä tietää, että nolla työtapaturmaa on täyttä utopiaa.

- Nolla tapaturmaa -foorumin perusviestinä on, että kaikki tapaturmat ovat ehkäistävissä.

Toki. Kaikkihan ovat ehkäistävissä, kunhan pysyttelee poissa työmaalta.

Mutta kun meikäläiselle on sattunut reilun parinkymmenen vuoden aikana viisi tapaturmaa, mistä itse olen aiheuttanut yli puolet (60%). Pari kertaa olen vetänyt käteen (rälläkällä), ja kerran lyönyt sormeni väärään paikkaan. Yhdessäkään tapauksessa ei tarvittu sairaslomia. Ne kaksi muuta tapausta ovat sellaisia, että minut on meinattu muiden toimesta tappaa, mutta tuuri (tai Jumala) on pelastanut.

Lähinnä tuosta nollajutusta tulee mieleeni se, että mikä työnteossa oikeastaan on vaarallista?

Oikea vastaus on rutiini. Mitä enemmän teet jotain, sitä enemmän rutiini valtaa alaa.

- Otetaanpa vaikka kohteeksi tv:n kaukosäädin.
Koska lähes kaikki käyttävät kyseistä vehjettä, niin myös tiedätte, että käytöstä tulee rutiinia. Pystytte vaikka pimeässä valitsemaan haluamanne kanavat, tai tekemään muita yhtä hienoja temppuja koneellanne. Mitä kauemmin käytätte kakeanne, sitä suurempi rutiini teille siihen tulee.
Kaukosäätimen käytössä työtapaturma ei sentään normaalisti johda sairaslomaan (ellei satu olemaan kiukkuista puolisoa), vaan yleensä pahimmillaankin väärälle kanavalle joutumisen, mutta jonkun fyysisesti vaarallisemman koneen kanssa näin käy helpostikin.

Jos vielä jaksatte ylipitkää söpinääni lukea, niin laitanpa jatkoksi seuraavan hienon huomion ja sen perään tositapauksen.

- Keskeisimpinä hyviä tuloksia mahdollistavina tekijöinä foorumin jäsenyrityksissä on mainittu ylemmän johdon toiminta turvallisuusasioissa, työturvallisuuskoulutus, turvallisuustarkastukset, sattuneiden tapaturmien sekä vaara- ja läheltä piti -tilanteiden tutkinta sekä vähäistenkin tapaturmien ilmoittaminen.

Eikös kuulostanutkin hienolta? Niin minustakin.

Olimme pienen öljy-yhtiön remontissa, ja meillä oli projektipäällikkönä nuori, yli-innokas poju.

Sattuipa sitten niin ikävästi, että työkaveri onnistui pahassa paikassa saamaan jalkaansa vekin. Pitihän siinä sitten lääkärissäkin käydä ja tikkikin taidettiin klabiin laittaa. Eihän tuo sentään sairaslomaa vaatinut, vaan seuraavana aamuna kaveri oli pirteänä työmaalla.

No, arvaako kukaan pojun kommenttia? Se meni jotenkin näin:

- Voi Saatana sentään, nyt minä joudun tuonne pääkallopaikalle kuulusteltavaksi ja tästä tulee vaikka minkälainen raportti! Koittakaa nyt olla siellä työmaalla telomatta itseänne, kun näistä tulee aina niin pirunmoinen paperisota ja minä joudun siihen liemeen.

Helppoa rahaa tarjolla

Juorulehti haastatteli ihan oikeaa selvännäkijää.

Arvostettu näkijä näki seuraavaa:

- En näe näiden korttien perusteella sadan prosentin varmuudella, tuleeko Lipposesta presidentti. Mutta 80 prosentin varmuudella voin luvata. Voisin vaikka rahaa sijoittaa, jos pitäisi.

No, okei. Minä hyväksyn haasteen.
En näe korteilla taikka ilman, kuinka tuossa hommassa käy, mutta käytän ihan sitä kuuluisaa mutu- menetelmää.
Hei, älkääs nyt. Jos kyseisellä systeemillä voi johtaa valtiotakin, miksei sitten lyödä vetoa?

Koska olen kohtuullisen persaukinen tallaaja (minkä selvännäkijä luonnollisesti tietääkin), laitan peliin mielestäni ruhtinaallisen summan, elikä satasen.

Nyt vaan odottelen ennustajan yhteydenottoa, koska kyllä hänen pitäisi tämä tietää, jo ennen kuin klikkaan maagillista "julkaise" laaria.

Mennään taksilla

Törmäsinpä tuollaiseen uutiseen.

Taksiala aallonpohjassa: Edes pikkujoulusesongista ei odoteta pelastusta.

No enpä kyllä kovastikaan ihmettele. Itse käytin aikoinaan mieluummin taksia, kuin linja-autoa. Kallista se oli silloinkin, mutta ei sentään nykyistä seinähullua tasoa. Kun laski matkaan menneen ajan ja kulkemisen mukavuuden, niin touhu oli vielä ihan siedettävissä hinnoissa.

Seuraava tapaus sattui toistakymmentä vuotta sitten ja sai minut kerralla lopettamaan taksilla ajelut, ainakin Turussa. 

Asuin tuolloin sellaisessa paikassa, että lähellä oli taksitolppa, missä lähes aina odotteli myös vapaa auto.
Ihan vaan laivalle olimme menossa ja tuon lähes aina paikalla olevan auton huomioon ottaen lähdimme liikkeelle melko myöhään, kun perille pääsee kuitenkin nopeasti.

Nytpä tolpalla ei sattumalta ollutkaan pirssiä, mutta eipä hätää, kokemuksesta tiesin, että kohtahan sellainen kurvaa paikalle. 
Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunutkaan mitään, soitin tolpalla olleeseen puhelinnumeroon tiedustellakseni, että onhan joku kohta tulossa.

Tein tietämättäni sen karkean virheen, että sanoin nimeni, kun keskuksen täti sitä kysyi.

Ja katso! Juuri kun lopetin puheluni, paikalle kurvasi iloisesti luistellen taksi. Siitä paikasta neljä tyyppiä sisään ja kuskille määränpää:

- Lihava Setä: Heipähei. Satamaan oltaisiin matkalla.

- Taksikuski: Tilasitkos sinä tänne taksin? Nimellä Fläsänen?

- LS.: Juu, ja pakko myöntää, että kylläpä olikin nopeaa toimintaa.

- Tk: Eikun se teidän taksi on vasta tulossa tänne.

- LS.: Täh!? Mehän istumme tässä koko remmi mukavasti, meitä lukuunottamatta vapaassa taksissa. En minä mitään väri tai merkkitoiveita ole esittänyt, tämä on justiinsa passeli kiesi. Ei muuta kuin menoksi vaan.

Tk: No kun se ei vaan nyt käy, koska tilauksenne vastaanottanut taksi on vasta tulossa tänne.

LS: Siis puhutkos nyt leikkiä tosissasi? Halusin vain taksin tänne, ja nyt täällä on sellainen, mutta sen kyytiin meillä ei ole asiaa, koska joku toinen haluaa ehdottomasti juuri minut mukaansa?

Tk: Aika tarkalleen noin se nyt menee. Niin että voisittekos mennä ulos odottelemaan.

Siinä sitten pakkasessa seisoskeltiin muutama minuutti lisää, neniemme edessä tyhjäkäynnillä hyrisevä lämmin auto.
Lopulta se "tilaukseni" vastaanottanutkin mutterivene saapui paikalle, ja ehdimme jotenkin vielä laivankin kyytiin.

Vaikka taksikuskin ammatissa oppii varmastikin kovakorvaiseksi, olen harvoin nähnyt niin punaista ihmistä kuin tuo suhari oli satamassa.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Mystikko pissii

Katselen paljon leffoja, ja useasti tulee tsiigailtua koko sarja kerralla.
Tällä kertaa tuli väijyttyä X -men leffat putkeen.

Koska ajattelen asioita aina jotenkin väärin, niin tällä kertaa väärinajatteluni kohteena on Mystique.


Kyseinen mutantti on selvästikin nainen.

Hänen kykyihinsä kuuluu ominaisuus imitoida ketä tahansa, ulkonäköä ja ääntä myöten.

Kuka oikeasti uskoo, että Mystique käy kyykkypissillä mutanttileirin ollessa jossakin skutsissa telttamajoituksessa?
Paljon helpompaa olisi muuttua vaikkapa Lihavaksi Sedäksi (mutanttinimeltään FatAssBastard).

Eiku siis tarkoitin sitä laihempaa kaveria, kenellä on ne kynnet...

Yksikseskös yskiskelet

Aika selviä astman oireita on tullut tuossa jo kolmisen vuotta yskittyä mukanaan.
Viime aikoina yöunet ovat jääneet kovinkin vähäisiksi, kun parhaimman unen aikana ei tule nukuttua, vaan köhittyä ja vinguttua (hengitys).

Kävin oikein lääkärissäkin esittelemässä itseäni. Lääkäritäti (en tarkastanut, onko kyseessä oikea lääkäri, vaiko sellainen valemalli) täräytti pöytään tukun lisätutkimuksia ja ilmoitti, ettei mitään järeämpiä troppeja tarjoilla ennen tarkempia tarkasteluja, ettei niissä tulevissa puhallusjutuissa saa vahingossakaan mitään etua. Mielestäni en kylläkään näytä hiihtäjältä, vaan ennemminkin lumikenkäilijältä.

Yskänlääkettä hän sentään minulle määräsi. 

Mutta sen yskänlääkkeen pitäisi kuulemma olla tehokasta.

Viiden tölkin hymy

Tänään on kuulemma sellainen "älä osta mitään -päivä". Ilmankos rahani ovatkin taas kadonneet johonkin.

Kävin päivällä kaupassa ja ostin pari sixpäkkiä sihijuomaa. Koska tiesin yhden pakkauksen hinnan, sain ylivertaisen matemaattisen lahjakkuuteni ansiosta laskettua kahden mokoman yhteishinnan ihan siinä kaljahyllyn vieressä, vieläpä alle tunnissa.

Siitäpä sitten suunnistin kevein askelin kohti kassaa.
Kassalla oli nuori harjoittelijatyttönen, joka vetäisi mielestäni ihan ammattimaisen sujuvasti ostokseni viivakoodin lukevan blazerin edestä.
Mutta kun hän ilmoitti hinnan, rekisteröivät poimuiset aivoni sen aivan liian pieneksi. Pienoisen hetken sisälläni asuvat Herra Hyde & Herra Hyde kamppailivat keskenään.

- Lihava Setä: Tuota, nyt on tainnut käydä niin, että tuo hinta on vain seitsemästä tölkistä, eikä kahdestatoista. Kyllähän tuokin minulle tietenkin käy, mutta tarkastapa kuitenkin varuiksi.

- Harjoittelijatyttö: (Tarkastaa kuittia ja huomaa virheen). Oho! Katsos vaan, niin on todellakin käynyt.

Tyttönen tekee koko homman uudestaan ja naapurikassan avustamana saa mitätöidyksi vielä vanhan kuitinkin.

- Ht: Niin, se tekisikin tämän verran. (Oikein herttaisesti) Kiitos, kun huomautit asiasta.

Meikäläisestä on selvästikin tullut vanha pehmo, koska kyllä se hymy oli mielestäni vähintäinkin viiden tölkin arvoinen.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Niinhän siinä lukee

Päivällä työkaveri toi purkillisen siirappipipareita. Oli oikein nätti punainen astia ja toinen kaveri vieressä sanoi:

- "Ananaspipareita", ja osoitti vielä sormellaan purkin päällä koreilevaa suurta tekstiä -ananas-.

Niinhän purnukassa selvästi lukikin. Siinä sitten kovasti mielessäni ihmettelin, että kaikkea ne keksivätkin. Mutta en kuitenkaan maistanut tuollaista ihmeellistä ananassiirappipiparia, koska syön siirappipipareita ainoastaan omenamarmeladin ja sinihomejuuston kera, hätätapauksessa pelkällä juustollakin menee.

Seuraavalla tauolla katselin kyseistä ropposta ja huomasin tekstin mystisesti vaihtuneen.


Mainitsin tietysti muillekin asiasta, mutta katselivat minua epäillen alta kulmiensa, ja arvelivat perjantaini alkaneen etuajassa.

Miten näytät nuorekkaalta

Meikäläisellä on aina ollut tapana missä tahansa tilaisuudessa mennä istumaan niin taakse kuin mahdollista.
"Takarivin paikka, maksoi mitä maksoi".

En ole koskaan edes vaivautunut miettimään, miksi toimin noin. Se vaan tulee luonnostaan. Mutta luen tällä hetkellä Esko Valtaojan kirjaa "Kosmoksen siruja", ja sieltähän syy käytökseeni paljastuikin.

"Jos haluaa näyttää nuorekkaalta, kannattaa istua takapenkissä. Luentosalin peräseinäläiset näyttävät muutaman nanosekunnin etupenkin pinkoja nuoremmilta, koska valolta kuluu äärellinen aika salin poikki kulkemiseen."

- Onkos jollain kysyttävää? Jaha, poju sieltä takapenkiltä...

torstai 17. marraskuuta 2011

Zombi-invaasio uhkaa

Törmäsin kyseiseen otsikkoon.

- Oletko huolestunut zombeista?

No, en ja juu. Pelkästään kaduilla hitaasti maleksivien zombien kanssa vielä pärjääkin, mutta päättäjän asemassa olevan zombit ovatkin pahempi juttu, koska heillä on käytettävissään ainoastaan yhdet vuorosanat:


Miten todellista. Kokeillaanpa.
Laittakaapa seuraavaan kysymykseen viivan kohdalle haluamanne sana, ja saatte oikean vastauksen. Aina.

- Miten Suomen tasavalta on varautunut ______________ suhteen?

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Valkaisuainetta huiviin ja testiin

Törmäsinpä surffaillessani tuollaiseen uutiseen.

- Vaarallinen villitys: Teinit huijaavat huumetestejä valkaisuaineella.

Internetistä löytyy satoja kepulikonsteja, miten huumetestin tulokseen voi vaikuttaa. Netistä on mahdollista tilata muun muassa tabletteja ja juomia, joiden väitetään poistavan huumejäämät elimistöstä.
- Lapset ovat valmiita vaarantamaan terveytensä, koska pelkäävät, että heidät potkaistaan ulos urheilujoukkueesta tai koulusta positiivisen tuloksen takia, konstaapeli Joe Mahoney kertoo.
Räikeimmissä tapauksissa nuoret ovat juoneet jopa valkaisuainetta, jonka uskotaan poistavan huumejäämät kehosta.
- Se on hengenvaarallista leikkiä, Mahoney sanoo. 

Lapset ovat valmiita vaarantamaan terveytensä, ettei vaan testi näytä positiivista?
Eikö positiivisen testituloksen aikaansaamiseksi ole ensin pitänyt käyttää niitä huumeitakin?
Aijuu. Sehän ei olekaan vaarallista, vaan kiinnijääminen, ilmeisesti.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Sedän köökistä II

Olen aina ollut sitä mieltä, että kun tehdään keitto, sen pitää olla nimensä mukainen.
Lihakeitossa pitää lihan olla pääosassa, kuten hernekeitossakin herneiden, jne.

Laitanpa tähän äärimmäisen väärin tehdyn kalakeiton valmistusprosessin näkyville, kun tässä keittelyn lomassa on aikaa.

Äärimmäisen väärin tehty kalakeitto

- Nelisen pottua, viis jos ovat pienehköjä

- Saman verran porkkanoita

- Pari sipulia

- Lihaliemikuutio tai sitten kaks (vääräleuat jo huutavat, ettei kalakeittoon kuulu lihaliemikuutiot, mutta tämä onkin väärin tehty)

- N. 1,5 kg ruodottomaksi fileoitua kotimaista kalaa (kaipa se pakasteseikin käy, mutta en ole kokeillut). Tällä kertaa porisee ahven.

- Katkaraputuorejuustoa

Pistele potut ja porkkanat jonkinlaisiksi kuution tapaisiksi ja lykkää lihaliemikuutiolla maustettuun veteen kiehumaan. Sipulit voi heittää kohta mukaan, kunhan kerkiit.
Tässä vaiheessa sopii lykätä sekaan mustapippuria maun mukaa ja aromisuolaa samalla systeemillä. Sekä muutama tippa Tabascoa.

Anna porista parisenkymmentä minuuttia, ja täräytä kalat sekaan. Nyt keitos saa hiljalleen kuplia n. tunnin verran (oikeat, ((ainakin omasta mielestään)), kokit sanovat, että kalakeiton valmius pitää katsoa sekuntikellosta, mutta tämä onkin väärin tehty).

Lisää katkaraputuorejuusto ja anna rauhassa muhia ainakin vartin lisää, enemmästä ajasta ei ole haittaa, vaan paranee.

Loppusilaukseksi sopivasti sitruunamehua hämmentämään kokki ja mahdolliset läsnäolijat.

Halloo! Kuuluuko siellä mitään?

Säkylässä tapahtui vähintäinkin hirmuisen järkyttävä vahingonlaukaus.
Kammottavan tapahtuman seurauksena yksitoista varusmiestä sai kuulovaurion.

- Kävi sellainen ikävä seikka, että kun nuorukaiset nousivat ajoneuvosta pois ja ottivat aseet pois selästä, he räpelsivät sillä tavalla, että varmistin meni pois päältä ja sormi meni liipaisimelle, majuri Kimmo Levander Porin Prikaatista kertoo Iltalehdelle.
Episodin seurauksena ase laukesi keskellä ryhmää.

No, eipä tuosta sen enempää, koska kaikki suomi rk:n (ynnä muut ak:t) kanssa tekemisissä olleet tietävät kyseisen asetyypin äärimmäisen herkkätoimisen varmistimen, minkä ihan maan vetovoimakin saattaa nykäistä pois päältä.
Puhumattakaan niistä kahdestakymmenestä ylimääräisestä sormesta, mitkä ilmestyvät handuun asetta käsiteltäessä.

Melulle altistui neltätoista sotilasta, mutta ilmeisesti kolme heistä oli sellaista kovakorvaista tyyppiä (tai tyhmiä), koska eivät saaneet vaurioita, vaikka muut saivat.

Meikäläinenkin on tuollaisen vahingonlaukauksen uhri, kun silloin joskus muinoin alokasleirillä eräs kaveri kajautti aseenputsauksen aikana puupäällä teltan kattoon reiän. Teltassa oli meitä varusveijareita runsaasti, sekä vääpeli, joka antoi heti mielipiteensä kuulua. Muistaakseni hän sanoi jotenkin näin:

- "Ärrinmurrin! Murr! Sekä lisäksi helvetisti kirosanoja!"

Mutta ei hänkään huomannut kysyä, että kuulettehan te rakkaat piltit vielä vienon vääpelinkuiskaukseni? Asia vaan oli sillä selvä, ilman iltapäivälehtiä. Ennen kotiutusta olimme kyllä kaikki kuulontarkastuksessakin, eikä minunkaan kuulossa vielä silloin ollut vikaa (olin se tyhmä).

Se, mikä meikäläiselle hiipii väkisinkin mieleeni, on sellainen, että pojat (ja ehkä tytötkin) ovat keksineet oivan lintsauskeinon. Kuulontestauksessa kun ei oikein voi todistaa, että kyllähän sinä sen piippauksen kuulit, jos toinen vakuuttaa kuulemattomuuttaan.
Varsinkin jos ohjelmassa on marsseja tai muuta epämiellyttävää, voi happihoito olla helpompi, tai ainakin kevyempi vaihtoehto.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Joulu on jo ovella

Minähän uskon luonnollisesti Joulupukkiin, ja koska joulu on jo ihan ovella, niin laitanpa tähän muutaman suosikkijoululauluni muidenkin kuultavaksi. Olettehan jo tehneet toivomuslistan Pukille?



Mutinaa Marsista

Yli 500-päiväiselle stimulaatiolennolle Marsiin osallistuneet astro, kosmo, taiko ja ties mitkälienautit törmäsivät yllättävään ongelmaan.
T.S. pääsi haastattelemaan nimettömänä pysyttelevää, Mars-lennon eväistä vastaavaa ravitsemuspäällikköä.

T.S.: Niin Jorma, törmäsitte yllättävään ongelmaan Mars-lennon aikana?

Jorma: No juu, näin valitettavasti tässä pääsi käymään. Otimme tämän eväsmallin suoraan suomalaisesta kouluruokailujen kilpailutussysteemistä, missä hyvää, halpaa ja läheltä saatua ei tule käyttää, jos kauempaa löytyy huonompaa kalliimmalla.

T.S.: Öh, juuri nyt en ymmärrä.

J: No katsos, kun olen jo vuosia sitten selvittänyt englantilaisen keittiön salaisuuden.

T.S.: Tuota... Miten tämä nyt liittyy asiaan?

J: Liittyypä hyvinkin. Nimittäin muutama vuosisata sitten kunnianarvoisa Canterburyn arkkipiispa ilmoitti, ettei edes kirkko voi kieltää sitä, että ihmisen on pakko syödä elääkseen, mutta sen ei pidä olla mikään nautinto.

T.S.: Ahaa! No nyt alan pääsemään kartalle. Teitte siis 500-päiväisen lennon suomalaisittain tingityllä englantilaisella eineellä?

J: Niinhän tässä nyt pääsi käymään. Mutta kyllä minä omankin henkeni heitin peliin ruokia testatessani, ja voin sanoa, ettei keinomunuaispiiras ollut mitenkään erityisen herkullista.

Urkintaskandaalia ilmassa

Nykäsen Matin erittäin salaisia tietoja on kuulemma salakatseltu vartijoiden toimesta useissa vankiloissa. No voi kauhistus sentään.

- Samat salaisuudet voi lukea seiskastakin. 

Puolenmiljuunaa sähköpostiosoitetta lirahti maailmalle ja heti perään singahti eetteriin 14600 salasanaa, jotka huhujen mukaan liittyvät em. osoitteisiin.

-Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska näillä tiedoilla kuka tahansa mökin mummo voi murtautua lukemaan vaikkapa naapurin Irmelin postiin tullutta, ihmeitätekevän ryppyvoiteen mainosta.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Hammastusta

Kuuntelen päivisin radiota rautaa sulatellessani, ja aamulla Korporaatiossa (12 minuutin kohdalla) oli puhetta kiinalaisesta hammaslääkäristä, joka työnsi elimensä asiakkaan suuhun.

- Hammaslääkärithän ovat ihan tunnettuja siitä, että työntelevät erilaisia vehkeitä asiakkaiden suihin, ettei tästä sen enempää.

Mutta Lennonin hampaasta maksettiin lähes 23000 euroa!

- Herttanen sentään. 23 donaa käytetystä, huonokuntoisesta hampaasta!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Sedän köökistä

Viikonloppuna Paadre savusteli kymmenisen kiloa silakoita, kun on taas se aika vuodesta, että tuota lajia tulee merestä solkenaan, tai ainakin pitäisi tulla, tai ainakin muut kuulemma saavat.

Teinpä sitten pastasalaatin savusilakoista.

- Keitä pussillinen makaronia lihaliemikuution kera,  molempien muoto vapaavalintainen

- Huuhtele ja täräytä takaisin siihen kohtuu isoon kattilaan tai johonkin muuhun riittävän isoon astiaan

- Lisää joukkoon n. kilo perattua savusilakkaa (Mamman perkaamia, mutta muutkin käyvät hätätapauksissa), iso raaka sipuli tai sitten kaks, muutama tomaatti, suolakurkkua maun mukaan elikä riittävästi, herkkusieniä ja fetajuustoa. Tippanen aromisuolaa ja mustapippuria. Viimeiseksi päälle hieman neitsytoliiviöljyä.

Tähän hienouteen kuuluu vielä kastikekin

- Kermaviiliä, sopivasti Auran väkevää tai sitten jotain muuta sinappia (muttei kuitenkaan sitä puolalaista, mitä Turun nimellä kaupitellaan), sitruunamehua, valkosipulia, mustapippuria, tilliä

Molemmat tekeleet saavat maustua parisen tuntia, kaljan verran, nortin ajan tai sitten vaan alat syömään.


No eipä kyllä tullut mitään kaunista kuvaa, niin on kuin tekijänsäkin.

Hämyisen illan huumaa

Meikäläinen on vaan sellainen tyhmä setä, mutta kun liikuskelen hämyisinä aikoina soittoruokaloissa tai suoritan niistä hämmästyttävää, kirjekyyhkymäistä kotiinpaluuta, niin minulla ei ole mitään varastamisen arvoista mukana (ellei joku epätoivoinen naisihminen sitten ole ajatellut kaapata Lihavaa Setää mukaansa, uskokaa tai älkää, mutta joskus on noinkin käynyt). Kotoa lähtiessäni otan mielestäni riittävän määrän seteleitä taskuun ja kun tinat ovat finaalissa, alkaa yleensä iltakin olemaan.

Siksi olen aina ihmetellyt, miksi naiset pitävät lompakkoaan laukussa.

Mielessäni on jo vuosia ollut hieno juoni.
Käsilaukussa voisi pitää vaikkapa viritettyä rotanloukkua, taikka sen sisukset voisi liimailla täyteen partakoneen teriä. Lompakon voisi sitten pitää taskussa. Mahdollinen rosvoustilanne ei ainakaan jäisi huomaamatta.

Meikäläinen ei vaan valitettavasti voi tuota hienoa suunnitelmaa testata, koska paatuneinkin rosvo tulisi epäluuloiseksi, jos kaatuilisin sipsuttelisin kotia kohti sievän laukun kera.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ammatinvalintatesti

Meikäläinen on omasta mielestään ihan riittävän kauan leiponut rautaa, ja olen jo vuosia ajatellut alan vaihtoa. Sitten kun olen miettinyt, mikä voisi olla se toinen ala, tuleekin tenkkapoo.

Olen tässä matkan varrella ollut tekemisissä satojen hitsareiden kanssa, ja kaikissa meissä on eräs selkeästi erottuva yhteinen tekijä. Nimittäin kohtuullisen hankala (ja muutenkin omituinen) persoona, toisilla miedompana ja toisilla erittäinkin pahana. Yhtäkään tuntemaani en voisi kuvitellakaan mihinkään asiakaspalveluhommaan, itseni mukaanlukien.

Että kaupansedäksi ei sitten ainakaan.

Jaa, että uudelleen koulunpenkille? No, sehän kuulostaisi ihan hyvältä ajatukselta, mutta kun en ole edes yhtäkään tulityö tai työturvakurssia selvittänyt ilman opettajien suututtamista.

Mutta eipä hätää, törmäsin erääseen ammatinvalintatestiin ja laittelin omat näkemykseni koneelle. Jostakin syystä olin lähes kaikesta ihanasta hehkutuksesta negatiivisella kannalla, paitsi silloin kun positiivinen vastaus tarkoitti negatiivista.

Hurjasti jännittäen klikkasin maagista "lähetä" ruutua. Mikähän olisikaan se minulle sopiva ammatti?
Vastaus oli melkoinen ylläri.

- Teknologiateollisuus, esim. hitsari.

Näin on aina tehty

Kävelin joutessani metsässä ja seurailin hetken aikaa käpytikan touhuja.
Tyyppi lennähti "pajalleen" käpy nokassaan, pudotti vanhan, syödyn käpyraunion maahan, laittoi uuden koloon ja alkoi takomaan.

Meillä on pihalla ollut vuosikymmeniä tikalla ruokailupaikka, ja samalla tavalla sielläkin tapahtuu, tikkasukupolvesta toiseen.

Jotenkin vaan tulee väkisinkin mieleen, että jos sen syödyn kävyn pudottaisi jo lähtiessään maahan, voisi uuden eineen tökätä tullessaan suoraan paikalleen. Tuntuisi jotenkin helpommalta, eikä tarvitsisi kahden kävyn kanssa taiteilla.

Olen tuota yritellyt tikoilta kyselläkin, mutta eiväthän nuo ole vaivautuneet yleensä edes vilkaisemaan minua, saatika sitten vastanneet.

torstai 3. marraskuuta 2011

Sitrusolut

Nyt kun minulla on naispuolinen työkaveri ja hän on MeNaiset-lehden tilaaja, sekä lukee tauoilla ko. lehteä, ja jättää lukemansa lehdet pöydälle meidän muidenkin luettavaksi, niin olen nykyisin kokenut naistenlehtien lukija.

Kyseisessä lehdessä on muuten erittäin hyviä juttuja.
Joskus tietenkin menee äijälaumassa hieman ohi, kuten silloin, kun erään lehden kannessa komeili seuraava kysymys:

- Mikä on suosikkihajuvetesi?

Itse ehdotin Koskenkorvaa, mutta muitakin yhtä henkeviä mielipiteitä väreili ilmassa.
Tänään katselin erään lehden kantta ja siinä silmiini pisti sana "sitrusolut".

Mietin tuota asiaa jonkun aikaa, ja totesin olevani taas ihan ulkona kaikesta hienosta ja uudesta.
En ole koskaan kuullutkaan mistään sitrusoluista, mitähän ihmeitä sellaiset oikein ovat ja tekevät?

Onneksi asia kuitenkin selvisi, eikä kysymys ollutkaan mistään soluista, vaan oluista.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Rasistinen vitsi

Mikä on juutalaisten lempiruoka?

- Itkumuurinpohjaletut.

Jostain mielen syövereistä, pimeimmistä sopukoista, tuokin vanha, joskus telakan vessan seinältä lukemani, mielestäni mainio huuli tupsahti.
Mutta oli siellä toinenkin, telakalle sopivampi.

Mikä on levysepän lempiruoka?

- Lohkoperunat.

Syö särkeä

Törmäsin tuollaiseen juttuun.

- Tekeekö särkikala paluun suomalaiselle lautaselle?

Särkikalathan ovat vallan erinomaisen makuisia ja tuosta ruoto-ongelmastakin pääsee helposti eroon. Meikäläisen pöytään tuo kalalajien ryhmä ei mitenkään palaa, kun se on siellä koko ajan ollutkin.
Olen yleensä kevään aikana pyrkinyt kalastamaan vähintään painoni verran särkiä pois, koska yleisesti kalastus kohdistuu petokaloihin. Särkihän on tunnetusti hauen pahin vihollinen.

Särkeä en juurikaan viitsi laittaa evääksi, kun käsien läpi kulkevat kalamäärät ovat kuitenkin kohtuu suuria ja syömiskyky harmillisen rajoitettu. Mutta särkikaloja kylläkin. Keväisin pitää tietenkin savustaa lahnaa.
Muuten särkikaloista suosikkina on säynävä.

Säynävä on kiinteälihainen kala ja sopii erinomaisesti kylmäsavustettavaksi (lahnakin toimii). Valmiista kylmäsavusäynävästä on helppo leikata ohuen ohuita siivuja leivän päälle, ja ne ruodot saa kätevästi kovasta kalasta pois siinä leikellessä.

Säynävä on myös erinomainen kalapullien tekoon (tähän sopii myös särki ynnä muutkin kalalajit, paitsi silakkaa en ole kokeillut).

- Tee kalasta fileitä (ruodoista ei tarvitse välittää) ja paina pari kertaa lihamyllystä läpi, kolmannenkin, jos arveluttaa.

- Laita kalamassaa ja sikanauta jauhelihaa molempia saman verran. Ynnä sopivaksi katsomasi mausteet ja kananmunaakin voi käyttää, muttei ole pakko jos ei taho.

- Sekoita systeemi ja anna sen huokailla puolisen tuntia, kaljan verran, röökin ajan tai ala sitten vaan paistelemaan.

On muuten toimiva keitos. Joku irvileuka voi tietenkin sanoa, etteivät nuo mitään kalapullia ole, kun kerran puolet on sikanautaa. Voin sanoa, että kaikkia mahdollisia sekoitussuhteita on kokeiltu. Myös pelkästä kalasta, tai sitten sikanauta on korvattu naudan jauhelihalla. Mutta kyseinen sekoitussuhde on meidän porukalle ollut vakiintunut käytäntö useiden vuosien ajan, kun lopputulos on suuhun sopivin.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kuviokelluntaa

Sankari pelasti puupäät kelluskelemasta.

Oikein artikkelinkin ovat asiasta kirjoittaneet ja pelastajalle satelee kehuja viranomaisenkin puolesta, ja ne hän luonnollisesti ansaitseekin.

Sitä vaan kovasti ihmettelen, että missä ovat moitteet?

- Viisi kuvailujen mukaan raavasta miestä nelimetrisessä vannassa pimeällä selällä. Tein pienen vilkaisun muutamien tunnetuimpien venevalmistajien sivuille, eikä yhdelläkään ollut viidelle hengelle rekisteröityjä nelimetrisiä kaukaloita. Tuo oli luonnollisesti selvä jo etukäteen, mutta tarkastin kuitenkin.

Oma kalapaattini on n. viisimetrinen, viidelle rekisteröitykin ja oikeasti merikelpoinenkin. Mutta en edes heikkona hetkenä suostuisi ottamaan siihen neljää matkustajaa ja lähtemään pimeälle merelle.

Kaiken huipuksi tyyppien puupäisyyden havaitsee seuraavasta:

- Saunan lämpö riitti miehille ensiavuksi. Yksi miehistä lähti kotiin, muut jatkoivat polttari-iltaa suunnitellusti.

Vain yksi ymmärsi lähteä kotiin miettimään asiaa.
Ihan oikeasti. Jos olet hyvin lähellä hukkumiseen ja / tai hypotermiaan kuolemista, tulet melko viime hetkillä pelastetuksi, niin miten voi juhlimisen jatkaminen olla ensimmäisenä mielessä.

Heh, melkein pulpattiin, mennäänpä baariin.

Euron torppa

Tapahtuukohan lähitulevaisuudessa ruokakaupan kassalla seuraavaa:

Kassantäti: Kakstoist euroo ja viiskytsenttii, kiitos.

Lihava Setä: Eikun se on tasan kymppi. Laskin ihan itse ostoksieni hinnat niitä keräillessäni.

Kt: Kyllä se nyt vaan tekee sen kakstoistviiskyt, katsos kun meillä lisätään ostosten hintaan käsittelykulu, kaksviiskyt.

Autokaupat ovat pitkään lisäilleet hintoihin toimituskuluja, vaikka mielestäni reilumpaa olisi vain ilmoittaa hinta, millä sen kinnerin saa ostaa.
Nykyisin lähes kaikkiin tapahtumiin lippu pitää hommata jostain lippupalvelusta, mikä sitten vetää välistä oikein urakalla.

Paikallinen rusettiluistelukerhokin on ottanut käyttöön saman idean.
Meikäläinen on sellainen työn orja, joten halvin mahdollinen lippu maksaa hinnaston mukaan 13e, mikä sekin on selvää liioittelua, mutta kun edes sen hintaista lippua ei ole olemassakaan. Kun kerran hintaan lisätään pari euroa käsittelykulua, vaikka sen piletin ostaisi jäähallin kojusta.

Koskahan joku rakennusfirma mainostaa seuraavanlaisesti:

Uuteen kotiin halvalla, nyt kolmio eurolla! + Käsittelykulut 258000e

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tapion Taikaa

Tänään piteli tuulista päivää, enkä päässyt merelle. Ajattelin sitten tehdä pienoisen retken, josko vielä suppiloita metsästä löytyisi. No, niitähän tokkiisa olikin. Keräsin noin 40 litraa kolmessa tunnissa.

Tarjosin sitten osaa saaliistani kerrostalonaapurilleni, leskirouvalle,  joka on vahtinut postiluukkuani poissaollessani.

- No herttanen! Mitä olen velkaa näistä?

- Eihän se metsien haltija Tapio näistä mitään pyytänyt,  kunhan hiljaa ja kunnioittavasti hänen tiluksillaan kuljin.

Normaaliaika?

Nyt on taas sujuvasti rukattu kellon viisareita ja siirrytty kuulemma siihen normaaliaikaan.
Vähän vaan ihmetyttää tuollainen "normaaliaika".
Mielestäni vallitsevampi olotila on se normaalimpi. Koska kesäaikaa kestää 7 kuukautta ja tuota normaalimpaa aikaa ainoastaan 5 kuukautta, on kesäaika silloin jotenkin se normaalimpi tapaus.

Meikäläiselle tulee kahden viikon välein ruhtinaallinen korvaus töissä hukatuista tunneista. Neljän viikon jaksoissa on siis kaksi päivää, kun minulla on rahaa tilillä, sekä 26 sellaista päivää, kun sitä ei siellä ole, ei edes pimeimmässä nurkassa.

En siltikään osaa kutsua tilipäiviä normaalipäiviksi.

torstai 27. lokakuuta 2011

Ken pierua pidättää

No nyt on keksitty sellainen suomalainen, silkkaan taitoon perustuva kilpailulaji, että kaikenmoiset eukonkannot ja saunomiset ovat menneen talven lumia.

Pierun SM-kisat.

Tuo jos jokin on rehellistä urheilua. Kilpavarustelu urheiluvälineissäkin olisi kohtuullisen helppoa, ei tarvitse esim. vaihtaa eukkoa kevyempään taikka ukkoa vahvempaan, mutta lahjojahan tämäkin laji luonnollisesti vaatii.

Mielestäni tähän kilpailuun voitaisiin mainiosti liittää myös aivopierujen SM-kisat, kun menisivät mukavasti siinä samalla ja olisivat taatusti sellainen yleisölaji. Mutta kyseinen harraste on sen verran haastava, että tavallisen kansalaisen tuhnuilla ei kannata estradille astella.
Sarjoina voisivat olla vaikkapa seuraavat:

- Ministerit
- Toimittelijat
- Korkea polliisipäällystö
- Kansanedustajat

Kurssin käynyt

Rakennusmiehen kuolemantapauksesta tuli mieleeni eräitäkin asioita.

Ammattitaidottomuudelle ja tyhmyydelle ei hienoinkaan turvallisuussuunnitelma voi yhtikäs mittään.
Varsinkin kun kyseisessä jutussa oli kuulemma toimittu noinkin hienosti:

- Työmaalla oli oikeuden mukaan työturvallisuussuunnitelma, ja ennen purkutöiden aloittamista työntekijöille oli järjestetty perehdyttämistilaisuus. Purkutyön oikea suorittamistapa oli havainnollistettu työntekijöille.

Ja vielä lisäksi miehen äidinkielellä.

Tähän asti kaikki tuntuukin olevan ihan kohdallaan, mutta kun olen onnettomuudekseni joutunut kerran olemaan paikalla, kun pienessä öljy-yhtiössä pidettiin turvakurssia siten, että samaan aikaan koulutettiin sekä suomalaiset että ulkomaankielillä puhelevat henkilöt.

Eihän tuossakaan vielä mitään erityistä ole, kyllähän ne kaikki ihmeelliset asiat kerrottiin myös ulkomaankielisille sujuvalla ulkomaankielellä. Mutta kun pienessä öljy-yhtiössä on tapana pitää kurssin lopuksi kirjallinen tentti, että onkos sinne planeettaan myös tallentunut niitä tärkeitä asioita.

Kummalliseksi homma meni siinä kohdassa, kun läsnäoleville jaettiin tenttipaperit.
Oikeat vastaukset nimittäin näytettiin valkokankaalta!!

Tietääkseni olen ainoa, joka on saanut kulkuluvan jalostamolle sataprosenttisesti väärin täytetyllä tentillä. Vain nimi oli oikein.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Myö ollaan Tatista!

Luin Herliinin blogista Töölöstä kertovan jutun.
Faijani on syntynyt Stadissa ja skloddina siellä budjannutkin, mutta sitten onnekkaat sattumat saattoivat hänet entiseen pääkaupunkiimme. Tosin sen seurauksena minäkin täällä söpisen, ettei mikään nyt ihan täydellistä olekaan.

Se mikä tässä oikeastaan oli asiana, on se, että kun minä joudun käymään hellsingissä, olen reilusti turkulainen, niinkuin kaikkialla muuallakin. Mutta kun savolaiset muuttavat Stadiin, he muuttuvat tatilaisiksi.


Erään onnettoman komennuksen johdosta jouduin asustelemaan Töölössä stadikan vieressä puolen vuoden ajan. Lähikuppilat tulivat luonnollisesti tutuiksi, kun niissä tuli ahkerasti vierailtua.

Eräänä päivänä hipsimme jälleen kaverin kanssa ravinteliin, tilasimme kaljat ja linnoittauduimme tapamme mukaan nurkkapöytään. Siinä sitten ehdimme hetken aikaa keskenämme vaihtaa vähiä ajatuksiamme, kun viereemme liimautui omasta mielestään paikallinen kingi.

Paikallinen kingi: No, mitäs pojat, saako vähän häiritä? Puheesta kuuluukin ettette ihan paikallisia taida ollakaan, hehheh!

Lihava Setä: Juu, senkus vaa häirittet, hämmästyttävä hyvi sää kuulikki ettei me paikallist puhuta, me ku olla turust.

Pk.: Niinniin, kyllähän sen heti kuuleekin. Paikalliset erottaakin hyvin nopeasti.

LS: Täst määki o iha samaa miält, ja sen takii mää kysynki, et mist ihme böndelt sä ite oot oike kotosi, ku et täält ainaka? Ku iha jo puheest kuuli?

Pk.: (Samaan aikaan kääntyen kantapäidensä varassa ympäri ja tehden strategista vetäytymistä) Krhm... No, Nilsiästä...

torstai 20. lokakuuta 2011

Sukupuolista häirintää

Jouduin tänään töissä sukupuolisen häirinnän kohteeksi.
Meikäläisellä on nyt kolmannen kerran matkan varrella naishitsari työkaverina. Juuri hän suoritti minulle sitä hirmuista häirintää.

Mitä sitten oikein tapahtuikaan?

No, minulla on ollut jo pitkän aikaa tyylinä, että annan parran kasvaa sellaiset kolme, neljä kuukautta ja sitten ajan sen pois. Nyt on taas menossa noin kolmas kuukausi ja karvoja on naamassa kuin Jyrkin lupaamia takausmiljardeja. 

Sitten kahvipöydässä työkaveri kysyy minulta täysin yllättäen seuraavan kysymyksen:

- Miksi sinulla on parta? Eikö se pala hitsatessa, taikka muuten vaan kutita?

Kysymys oli niin yllättävä, että jäin vastoin tapojani ainakin puoleksi minuutiksi sanattomaksi. Sitten yritin änkyttää jotain fysiologisista ominaisuuksista. Lopulta sentään keksin oikean vastauksen kysymykseen.

- Hitsarilla pitää olla parta sitä varten, että jos tukka leimahtaa palamaan, voidaan sytyttää vastatuli.

Kateus vie kalatkin vedestä

Tuo otsikon mukainen vanha sanonta pitää edelleen liiankin hyvin paikkansa. Varsinkin tietyssä osassa rannikkoamme.
Raaseporissa kalastajille tarjoiltiin hauleja ongenpainoksi, mikä tietenkin on mukavaa ja ystävällistä, mutta tarjoilutapa oli hieman erikoinen.

Tuosta tulikin mieleeni erään kaverini tapaus rannikon tietystä osasta. Läänikohtainen viehelupa oli ollut parisen vuotta käytössä, mutta joillekin vesialueiden omistajille tuotti suunnatonta tuskaa se, että joku sai kalastaa virvelillä heidän vetensä tyhjäksi.

Kaveri huispaili kaikessa rauhassa eräällä matalikolla muutaman sadan metrin päässä lähimmästä rannasta. Jossain vaiheessa hänen huomionsa kiinnittyi veneeseen, mikä lähti rannasta liikkeelle tullen suoraan häntä kohti.
Ja viereenhän se paatti tulla tupsahtikin. Kyseisessä vannassa oli vanhempi herra, joka kyseli naama sydänkohtausta enteilevän punaisena, että mahtaakohan tyyppi nyt olla ollenkaan selvillä siitä, kenen vesillä oikein kalastellaan.

Kaveri vastasi kyselijälle:

- Jaa, no kun pari päivää sitten oli se kova myrsky, niin eiköhän nuo vedetkin ole menneet aika sekaisin, että en kyllä ihan varma taida olla.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Suuren luokan teknologiahuijarit

VR:n kontuktööri suoritti vaativan tehtävän ja heitti 73 vuotiaan mummelin junasta.

T.S. selvitteli kyseistä ihmeellistä tapausta ja haastatteli nimettömänä pysyttelevää yhtiön edustajaa.

T.S.: Niin Jorma, tuon uuden ja hämmästyttävän hienon älylipun voi tarkastaa ainoastaan sellaisella ällipuhelimella?

Jorma: Juu, näin on. Kyseessä oleva asiakas yritti huijata meikäläistä niinkin vanhalla tempulla, että hänellä oli sellainen vanhanaikainen älytön puhelin käsilaukussaan ja yritti sitten todistella, ettei sillä pääse nettiin, mutta on se lippu kuitenkin maksettu. Hah! Epätoivoinen yritys.

T.S.: Matkustusoikeus pitää tarkistaa kuulemma erikseen selaimella netin avulla. Miksi ihmeessä?

J: Junan henkilökunta ei välttämättä tiedä, mistä tekstiviesti on tullut. Monenlaista yrittäjää liikkuu. Ihan tekstiviestillä ei kaikkia turvallisuusasioita täytetä. Tuollaiset vanhat mummot ovat juuri niitä pahimpia uuden ja hienon tekniikan hyväksikäyttäjiä.

T.S.: Tuo kuulostaa kyllä uskottavalta. Itsekin olen pitkän koulutuksen jälkeen saanut vanhan Äitimuorini melkein oppimaan sähköpostiin vastaamisen. Mihinkähän hän vielä ehtiikään. 

Työelämä kovenee entisestään

Ajelin aamupimeällä työmaata kohden ja kurvasin erään huoltsikan kautta.
Sisälle mennessäni vilkaisin ovessa olevaa lappua, missä ilmoitettiin narikan sulkeutuvan tavallista aikaisemmin. Jokin siinä lapussa tuntui oudolta, mutta ajattelin lukihäröni jälleen iskeneen perinteisen alakoukkunsa vyön alle.

Ulos tullessani oli kuitenkin pakko vilkaista kyseistä ilmoitusta uudelleen.


Huhhuh! Ei ole työntekijän osa mitenkään kadehdittava.
Se kyllä onneksi jäi epäselväksi, että suljetaanko onnettomasti sairastunut duunari jonnekin, vai katkaistaanko häneltä peräti virrat.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Sairas vääns

Edellinen söpinä liikkui kovasti negatiivisissa, vaikkakin todellisissa tunnelmissa. Laitetaanpa tähän lohdutukseksi eräs suosikeistani.

Katumuksesta

Saattohoitaja on listannut asioita, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteella.
En ollut mitenkään yllättynyt, kun sijalla 2 oli toive siitä, ettei olisi tehnyt niin paljon töitä.

Nuorena, rahanahneena ja innokkaana tuli tehtyä valtavasti ylitöitä ja kaikki mahdolliset viikonloputkin päälle. Jossain kolmenkympin nurkilla ymmärsin toimintani järjettömyyden ja aloin muuttamaan tyyliä. Aluksi tein niin, että talvet väänsin julmasti hommia, ja kun merestä lähtivät jäät, häivyin minäkin mökille kesäksi kalaan.

Nyt on muutama vuosi mennyt normaalia kahdeksantuntista askarrellessa. Tänä kesänä sain nauttia kolmen kuukauden pakkolomasta ja kun mestari soitteli töihin, ehdotin, että josko vielä lokakuu olisi pakollista vapaata?

No, eihän se tietenkään sopinut. Mutta oli tässä minulla asiakin, nimittäin elävä kuollut esimerkki.
Olin ehtinyt parisen vuotta harrastaa tuota kesänlomaa, kun erään työkaverin kanssa tuli juttua systeemistäni.
Kerroin hänelle, etten tuskin koskaan pääse eläkkeelle, niin pidänkin ne eläkkeet etukäteen muutama kuukausi vuodessa.

Kaveri oli sellainen "vanha kalmo", noin viisikymppinen. Hänkin alkoi tosissaan miettimään, että onko todellakaan järkevää vääntää vuodet ympäriinsä. Pitäisköhän siirtyä itsekin tuollaiseen "etukäteiseläkeisen" moodiin?

Hän ei koskaan ehtinyt miettimistä pidemmälle, kun jutusteluamme seuraavana viikkona sai työmatkalla autoa ajaessaan sellaisen sairaskohtauksen, että henki pakeni ruumiista.

Mutta minulle tuo tapaus synnytti sanonnan, millä kieltäydyn ylitöistä.

- Kukaan ei tule sinua kuolinvuoteellesi kiittämään, että olipa mahtavaa, kun silloinkin teit pitkän päivän!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kolmekymppisen laulu

Meikäläiselle iski nostalginen fiilis ja kuuntelin Sliippareiden Mopott Shown vuodelta 1979. 
Muistan kyllä, kun noita aikoinaan kuuntelin ja suuret tietäjät ilmoittivat, etteivät nuo jätkät tuolla tyylillä pitkään jatka. Minä vaan pidän noista jutuista vieläkin, mutta enpä ole koskaan oraakkeleita uskonutkaan, vaan ollut uljaasti väärässä.

Mistä koko söpinä sai alkunsa oli se, että nykyään on niin muodikasta jäädä eläkkeelle nuorena. Yleensä mielenterveydellisistä syistä, kun kerran ollaan trendikkäästi masentuneita. Aikaisemmin selkä oli suosittu aihe, kun siitäkin on tietyissä tapauksissa vaikea saada selkoa, että onko se pipi vai ei.

Tässä on erinomaisia vihjeitä kaikille nuorille eläkeläiskokelaille, opetelkaa ulkoa.


Kun kerran aloitin, niin jatketaan kyseisen albumin helmillä.


American style in the jail.


Lapset, pitäkää varanne!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Zöppödöy XI

Törmäilin uutisotsikoihin ja luin seuraavaa:

- Viranomaiset liian usein luonnevikaisia.

Ilmeisesti tuli taas luettua otsikosta sellaista, mikä vastaa lähinnä omaa näkemystä. Oikeasti siinä lukikin viranomaiset liian usein luonnevikaisen vietävissä.

Tästä pääsemmekin sujuvasti räjähdeaineuutisiin.
Povipommi on nimittäin pidellyt shokeeraavaa yllätystä pikkuhousuissaan.
Ensimmäiseksi tuosta shokeeraavasta ylläristä mieleeni tuli tietenkin polkumiina.
Kyseiseen miinaanhan ovat lukemattomat miehet tässä maassa astuneet ja maksaneet kalliisti.

Mutta nätti täti olikin vain porkkana, ja seuraavaksi hän kaivaakin kylmästi kivekset kalsareistaan.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Papereissa on eroa

Ring ring! Puhelin soi, vain kaupparatsu soittaa voi noin.

- Lihava Setä.

- No täältä hesarista soittelen ja minulla olisi aivan mahtava tarjous juuri sinulle!

- Kiitos vaan, mutta käytän Emboa.

- Öh, tuota, hmm. Siis Minä puhuin siitä sanomalehdestä...

- Juu, tiedän, mutta kun Embossa tavara on paperissa vasta käytön jälkeen.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Korkkaamisesta

Tuosta Dr. Pepper mainoksesta tuli mieleeni vanha Lahtelaisen esitys.
Onkohan meikäläinen jo ihan kalkkis vai miksiköhän nuo vanhemmat mainokset ovat sellaisia, jotka jäävät mieleen.
Muut korkkaustavat ovat jo hallussa pitkän treenaamisen ansiosta, mutta kun minulla on herkät korvat...

maanantai 10. lokakuuta 2011

Dr. Pepper

Tasa-arvoa hirmuisesti lakoonlyövä limonaadium on tullut markkinoille.
En löytänyt tuota mainosta mistään, kun en osannut.

Meikäläinen on aina tykännyt Pepperistä ja sitä tulee ostettua aina silloin tällöin. Mutta tuo vanha mainos on niin onnistunut, että sen muistan vieläkin.

Pienen yhtiön suuret teot

Törmäsin tuollaiseen uutiseen, missä pieni öljy-yhtiö Neste aloitti jonkunsortin kampanjan siellä feispuukissa.
Tästä taas tuli mieleeni hämmästyttävä kykyni suututtaa ihmisiä mielestäni oikeilla, mutta väärässä paikassa oikeaan aikaan ilmaistuilla mielipiteillä.

Seuraava tapaus sattui Porvoon jalostamolla.
Olimme jalostamon turvakurssin tauolla aulatiloissa ja lueskelimme kaverin kanssa seinällä olevia Nesteen mainoksia.
Eräässä reklaamissa mainostettiin rehvakkaasti seuraavaa:
- Pieni öljy-yhtiö, suuria ympäristötekoja.

Samoihin aikoihin oli Naantalissa tapahtunut pienoinen pihinä.

Siinä sitten nenä kiinni mainoksessa sanoin kaverille naureskellen kovaan ääneen seuraavaa:
- Toivottavasti eivät nyt paljon Naantalin ympäristötekoa suurenpaa ainakaan vähään aikaan saa aikaiseksi!

Koska kaveri oli mykkä kuin laihialainen kauppias tinkaajan edessä, irroitin nokkani julisteesta ja vilkaisin taakseni.

Siinähän seisoskeli kymmenkunta Nesteen "isoa herraa".
Tilanne kesti muutaman sekunnin. Minä irvistelin kuin kuivattu ketun kallo ja herrat katsoivat minua hyvin hitaasti, kääntyivät kantapäidensä varassa ympäri ja häipyivät.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ylläällä

Siirtävät tuossa voimalinjaa siten, että purkavat vanhat tolpat pois ja pystyttävät viereen uudet. Jotenkin vaan aloin katselemaan tuota, että miten äijät oikein hommaansa tekevätkään tolppaa kasatessaan.


Näissä kuvissa miehet pulttailevat kraanan nokassa roikkuvaa tolppalohkoa paikalleen. Enhän tuota nyt ensin miksikään katsonut, kun olen joskus itsekin ollut korkean tason hommissa.
Mutta lähemmäs mentyäni huomasin, että minkä päällä tyypit seisovatkaan.

Pelkästään tolppaan kiipustaminen noita palkissa roikkuvia tikkaita pitkin on raskasta, mutta kun ukkelit seisovat vielä tappien päällä, niin se vasta onkin raskasta vaikkei olisi kovasti ylipainoinenkaan.
Ken ei usko, voi kokeilla vaikka ihan vaan kymmenen sentin korkeudessa tuota temppua. Lisämetrit tuovat lisäjännitystä.


Aijuu. Kuvat tietysti suurenevat klikkaamalla.

torstai 6. lokakuuta 2011

Kun muna vei miestä

Meikäläisellä on tunnetusti sellaiset denniskyynärpäät, että tavarat vaan välillä putoilevat näpeistä, ja siitähän tämäkin tapahtuma sai alkunsa.
Oikeastaan kysymys on ajan kulumisen tunteesta.
Miksi vuosi on lapselle pitkä, mutta aikuisella se hujahtaa ohi niin, ettei mitään suunniteltua saatukaan tehtyä?

Luin joku aika sitten erään tutkimuksen tuloksia, että ajan kulumisen tunne riippuu elinvuosien määrästä. Viisivuotiaasta vuosi on pirun pitkä aika, koska hän vertaa sitä omaan elämänkokemukseensa. Vanhemmalla kääkällä sama juttu, paitsi että se vuosi on pirun lyhyt aika.

No tuostahan nyt ei tullut mitään selvää, mutta ei hätää, olen ratkaissut kyseisen arvoituksen!
Syynä on yksinkertaisesti hitaus.

Suoritin nimittäin kananmunaa vaativaa kokkausoperaatiota mielestäni hyvällä menestyksellä, kunnes käteni päätti irroittaa otteensa munasta.
Tästä alkaen näin kaiken kuin hidastetussa elokuvassa. Muna pysyi paikallaan ilmassa vaikka kuinka kauan, kun se lopulta alkoi äärimmäisen hitaasti putoamaan, ehdin kauhoa mahdollista koppia ainakin seitsemän tai kahdeksan kertaa (omasta mielestäni), ennen kuin se osui lattiaan.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pupukuusikon laulu

Kummasti vaan Veikko Lavi osuu kohdalleen.

Kuten myös tässäkin kappaleessa.

Älä ylläty jos psykiatri huomaa
et päässäsi käy kummaa kohinaa
kas monta samanlaista luojan luomaa
viskaaleina täällä vouhottaa

Soinin vaara

Aamulehti otsikoi, että Soinin ehdokkuudessa piilee myös vaara.
Meikäläinen on kyllä samaa mieltä asiasta, mutta politiikan tutkiskelijoiden mielestä vaarana on se, ettei Soini pärjääkään. Minusta taas vaarana on, että hän pärjääkin.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Hyvin riippunutta

Koska olen joskus muutama vuosi sitten seurannut tuota Pig Brotheria puoli jaksoa, voin vallitsevan käytännön mukaan tituleerata itseäni asiantuntijaksi.
Kyseiseen ohjelmaan pyritään keräämään liuta mahdollisimman normaaleja ihmisiä viettämään keskenään mukavaa laatuaikaa. Tuota harmoonista yhdessäoloa ihmiset voivat sitten ihaillen seurata kotonaan.

Törmäsin tuossa uutisessa melkoiseen vääryyteen.
Terhi tykkää kuulemma roikkua lihakoukussa ja se minun puolestani hänelle suotakoon.
Mutta joku tekee selvästi vääryyttä Terhille!

-Hän kertoi roikkuvansa koukussa parikymmentä minuuttia kerrallaan. Riiputus maksaa sata euroa.

Kolmesataa euroa tunti!
Koska olen niin ihmisystävällinen luonne, voisin aloittaa hintakilpailun ja riiputtaa satasella vaikka koko päivän. Mikä valtava säästö tulisikaan harrastajille!

Tässä kerhossa hang around-jäsenyyskin saisi uuden merkityksen.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Turha vaiva

Epäilevät ruåttin vesillä liikkuneen vedenalaisia vakoilijoita.
Kyllä tuollainen on auttamattoman vanhanaikaista, kun samat asiat voi kätevästi katsoa netistäkin.

torstai 15. syyskuuta 2011

Neuvottelutulos

Pitivät köydenvetokilpailun. Tuolla vetelyllä on kuulemma pitkät perinteetkin. Se vaan meikäläistä ihmetyttää, että luulisi sentään aikuisten ihmisten pystyvän neuvottelemallakin ratkaisemaan, kenelle köysi kuuluu.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Mistä löytyy?

Käytiin poikien kanssa kaurista yrittelemässä, mutta jostain käsittämättömästä syystä elikot loistivat poissaolollaan.

Veli Kääpä: "On se vaan nyt kumma, kun ei niistä kauriista näy kuin jäljet."

Lihava Setä: "Ne ovat taatusti kuulleet, että olen tullut maisemiin."

VK: "Mites se sinun ilmaantumisesi muka metsän tyhjentää? Ethän sinäkään sentään NIIN pahalta haise. Muuten, tässäkin mestassa on pitkin kesää ollut lehmä ja sarvipää, mutta missähän pirussa ne nyt luuhaavat?"

LS: "Meillä tuntuu olevan noiden metsän elävien kanssa jonkunlainen vuorottelukäytäntö. Nyt on meikäläisen vuoro vaappua täällä pöpelikössä ja elukat ovat luultavasti menneet Turkuun johonkin pubiin."

VK: "Pubiin?"

LS: "Juu, olen melkoisen varma, että jos soittaa mihin tahansa turkulaiseen lähiökuppilaan ja kysyy, että onkos se lehmä ja sarvipää siellä, niin vastaukseksi saa jotain seuraavan tyylistä:
- Täällähän niitä on sali täynnä."

lauantai 20. elokuuta 2011

horrible nightmare

Kaikkihan me olemme nähneet kammottavia, erittäinkin todentuntuisia painajaisia. Mutta tämä kuulemani hirvitys haiskahtaa jopa nykytodellisuuttakin pahemmalta. Todellinen feel it-uni.
Siis mitä oikein tapahtuikaan?

No, vanha Äitimuori kertoili nähneensä kummallisen unen. Siinä kuulemma Paadrekin oli vielä töissä, eikä mummeli tarinaansa pidemmälle ehtinyt kertomaankaan, kun papparainen ehätti väliin:

- "Jaa, no ilmankos mulla olikin yöllä niin hirmuinen hiki ja tukala olo. Onneksi et sentään herättänyt katsomaan sitä untasi."

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Pikajuoksua

Kun nykypäivänä pitää puhua kaikille ja kaikesta ainoastaan kauniisti ja suvaitsevaisesti (paitsi tietenkin suvaitsevaiston erikseen nimeämistä ryhmistä tai henkilöistä), niin tulipa mieleeni, että millainen älämölö nousisi jos seuraava tapahtuisi nyt.

Eräs jo kauan eläkkeellä ollut vanginvartija kertoili tämän.

- Se oli silloin, kun vangit saivat alkaa käyttää niitä lenkkitossuja. Kuskasin yhtä velmua oikeuteen, kun tyyppi esitteli uusia lenkkareitaan ja kyseli, että eikö minua pelota että hän karkaa, kun näillä popoilla pääsee niin lujaa.
No taputin kulmaraudan sisältämää taskuani ja sanoin, että muista sitten juosta yli kolmesataa metriä sekunnissa.

Ei kuulemma karannut kenkineen. 

tiistai 9. elokuuta 2011

Liikkumista

Meikäläinen on elellyt siinä merkillisessä käsityksessä, että junien pitäisi olla kovasti liikkeessä ja vankien taas kuuluisi pysytellä tiukasti paikallaan.
Koska tilanne on selvästikin päinvastainen, niin väkisinkin sitä alkoi miettimään syytä moiseen.

- Junassa ei ole konduktööriä = Juna ei kulje.

- Vankilassa on vartija = Vangit valtoimenaan ympäri maata.

Jos vartijat loistaisivat poissaolollaan, pysyisivätkö vangit silloin paikallaan?

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Väärin syöty

Meikäläinen on ollut kohta pari kuukautta siinä onnellisessa olotilassa, ettei ole tarvinnut työpaikalla suorittaa nälän aiheuttamia pakonomaisia liikkeitä, vaan olen täysipäiväisesti kasvanut sammalta mökillä ja kalastellut.
Kalaa on tullut syötyä sen verran, että kohta kasvaa parran lisäksi suomutkin.

Kun on yli kolmekymmentä vuotta noiden fisujen kanssa pelannut, niin luulisi jo meikäläisenkin osaavan, mutta näemmä ei asia olekaan ihan niin.

Itämeressä on havaittu hohtavaa myrkkylevää, ja kalojen syömisestäkin annetaan neuvo.

- Ympäristökeskus kuitenkin kehottaa varmuuden vuoksi välttämään kalojen syömistä kokonaisina ja niiden tarjoamista eläimille, jos kalat on pyydetty kukinta-alueelta.

Ilmeisesti tuo kalojen syöminen on sitten meikäläisellä ollut ihan harrastelijamaista, kun en ole koskaan syönyt mitään kalaa kokonaisena. Uskoakseni ihan vaan puolen kilon ahvenkin on melko vaikea nieltävä.

Mahtaakohan noilla toimittelijoilla ynnä muilla sisällöntuottajilla olla sellainen käsitys, että jos ihmiset uskovat edes osan heidän tuottamasta tuubasta, niin silloin vaikkapa valaan nieleminen on jo pikkujuttu.
Luultavasti valas ainakin närästää vähemmän.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Hurja mainos

Meikäläisellä on aina radio päällä, kun ajelen volkkarilla. Tälläkin kertaa radio porisi taustalla, enkä sitä erityisesti kuunnellut. Mutta eräs mainos saikin sitten valpastumaan. Kuulin aivan selvästi, kun siellä kehuttiin:

- Päivä täyttyy esileikeistä, huumeista ja iloisesta yhdessäolosta.

Olin melkoisen hämmästynyt, mutta kun nykyisin tuntuu olevan kaikenlaisia merkillisiä reklaameja liikkeellä, niin en sen enempää asiaa ihmetellyt. Ajattelin vain, että jos kerran silmittömällä väkivallalla mainostetaan, miksei sitten noinkin.

Katsoin talven jälkeen taas vähän telkkariakin ja siellä pyöri mainos, missä nainen löi miestä valurautaisella paistinpannulla planeettaan, jotta ehtisi ensin saamaan jotain, en muista mitä, mutta varmasti jotakin oikein hienoa tai tarpeellista, kun se kerran on vähintäinkin törkeän pahoinpitelyn arvoinen.

Ajomatkaa oli kuitenkin jäljellä ja kuulin mainoksen uudestaan, jolloin selvisi, että kyse olikin vesileikeistä ja muumeista.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Esteri jakaa eestä ja takaa

Arvoisa ilmojen haltija, esitän tässä nöyrimmät kiitokseni. Olen nyt muutaman päivän uistatellut eräällä Lapin järvellä, ja olen saanut nauttia sateesta, tuulesta sekä sateesta ja tuulesta ihan kiitettävissä määrin.
Kiitokset myös siitä eräänä päivänä esiintyneestä muutaman tunnin auringonpaisteesta. Hieman enemmänkin olisin tuota kestänyt, mutta kun nykyisin pitää joka asiassa säästää ja kaikki on niin Perkeleen kallista, ymmärrän toki, ettei sitä paistetta voi jokaiseen syrjäkulmaan niin vain viljellä.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Uutisvapaa

Olin tuossa viikon päivät Nuorttijoella huispaamassa virvelillä. Tuollainen viikko on siinäkin mielessä mukava, kun silloin tulee oltua lähes täydellisesti  "kadoksissa". Netti ei pelitä ja puhelimeen prepaid-liittymä, minkä numeron tiesi kaksi ihmistä. Lisäksi tuli oltua täydellisessä uutispimennossa, mikä on hyödyllinen kokemus. Kun lähdin ajelemaan poispäin ja kuuntelin radiosta ensimmäiset uutiset, totesin uutisvirran olevan kuin saippuasarja. Vaikka välillä on viikon katsomatta, ei ole menettänyt yhtään mitään ja juoneen pääsee helposti mukaan.

Lisäksi vielä etelän variksen korvat lepäsivät, kun äänimaiseman muodostivat joki, käki ja kuukkeli. Sekä luonnollisesti myös järripeippo ilahdutti kauniilla laulullaan kulkijaa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Helteistä antimateriaa

Ilmatieteen laitos on antanut ensimmäistä kertaa hellevaroituksen.

- Toisia tuollainen kesällä lämpimästä tai talvella liukkaudesta varoittelu naurattaa, mutta kyllä tuo hellevaroittelu oli mielestäni ihan tarpeellinen.
Nyt uskalsin jättää yhdet raappahousut pois ja karvalakinkin kevensin ihan vaan pipoon.
Mielestäni on hienoa, kun meistä pienistä ihmisistä pidetään näin hyvää huolta.

Tutkijat saivat varastoitua antimateriaa jopa tuhannen sekunnin ajaksi.

- Olen tehnyt omia tutkimuksia asian tiimoilta, ja todennut antimaterian koostumuksen olevan saman kuin seteleillä.

Nimittäin:

- Seteleiden hankkiminen vaatii paljon energiaa ja ainakaan meikäläisen lompakossa ei yksikään seteli säily tuhatta sekuntia.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Lannoittaminen on taitolaji

Meikäläisellä on tuo hiustenleikkuu ollut jo reilut parikymmentä vuotta sellaista, että komea kampaus saa kasvaa parikolme senttiä, sen jälkeen kolmen millin terällä yli.
Tiedän montakin kaveria, ketkä osaavat itse tehdä tuon vaativan suorituksen, mutta kun minä olen molempikätinen, eli yhtä kömpelö kummallakin.
Aikanaan ex-vaimo hoiteli kyseistä, "kunniakasta virkaa".
Sittemmin vanha Äitimuori sai mainitun homman ilokseen.

Olipa taas jälleen karvanlähdön aika, mutta Mummeli alkoikin vähän toppuuttelemaan. (On iskenyt nopeasti etenevä kaihi öögaan, ja näkemisen kanssa on vähän heikompaa).

- Voinhan mä ajella, mutta en ole ollenkaan varma, jos sinne jääkin jotain hapsuja sekaan...

- Ei muutama hapsu haittaa ollenkaan, enhän minä niitä kuitenkaan näe. Kunhan leikkauksen jälkeen on korvat tallella, niin se riittää.

No, hiukset lähtivät suurinpiirtein ja korvat ovat tallella, eli suoritus oli ihan onnistunut, olosuhteisiin nähten täytellinen.

Myöhemmin Muori kävi katselemassa pihalla mansikoita, ettei niihin vaan ole pesiytynyt mitään vihulaisia.
Ja olihan niitä saakeleita ilmestynyt. Useiden lehtien päällä oli pieniä valkoisia munia, eikä sellaisia ainakaan eilen vielä ollut. Siitä sitten alkoikin huolellinen torjuntatyö, ja kaikki vainotut lehdet saaviin, suuntana krematorio.
Paadrekin ilmestyi paikalle, jolle Mamma luonnollisesti esitti löydöstään.
Äijä vilkaisi saaviin, ja totesi:

- Juu, heittelin mansikoille vähän lannoitetta. Nuo murenat sulavat ensimmäisessä sateessa.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Pidättelyä selvinpäin

Vorssan polliisi on piiritellyt starttipyssymiestä.

Iltajuorun mukaan starttipistooli on erehdyttävästi oikean pienen aseen näköinen, josta kuuluu laukaistaessa ääni.

- Hyvä, että tuokin tärkeä asia tuli selväksi. Nyt voimme alkaa vaatimaan markkinoille sellaisia starttipistooleita, mitkä eivät pidä laukaistaessa ääntä. Juoksukilpailuissakin loppuisivat kaikenlaiset varaslähdöt, jolloin rikollisuuskin hieman vähenisi.

Jos piiritetyllä olikin leikkipyssy, niin eihän oikeaa rosvoa kannatakaan rynnätä silmittömästi pidättelemään, ainakaan selvinpäin.

Otitte kuitenkin jonkun miehen talteen?

- No ainahan humalaisia otetaan talteen, ja joskus silloin tällöin selvinpäinkin.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Tällä kertaa luin oikein

Mutta ajattelinkin väärin. Kun törmäsin otsikkoon:

- Puuhakkeesta kipsiä - suomalaiskeksintöä viedään sairaaloihin ulkomaille.

Niin johan iski meikäläiselle kunnollinen tenkkapoo, ja aloin tosissani miettimään, miten pihalla olenkaan näiden uudissanojen kanssa. Kyllähän minä sen tiedän, että sota-aikana käytettiin monenlaista korviketta, mutta että tekemisellekin on keksitty korvike?

Onneksi näin ei ollutkaan, vaan puuhake tarkoittikin puuhaketta, eikä puuhaketta.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Zöppödöy X

Mopoilija kaahaili järjetöntä ylinopeutta.

- Mikähän olisi ajo-oikeudettomalle sellainen järkevä ylinopeus?

Tässä tapauksessa taas näemme, että tasa-arvon toteutumiseen on vielä rutkasti matkaa.

- Ainakaan minulta ei kukaan ole koskaan tullut kysymään, että ovatko nuo vyösi päällä roikkuvat kaskelotin kyljet aitoja.

Etla kuulemma perää kaikkien ylläriksi palkkamalttia.

- Onhan tässä tullut oltua työmarkkinoilla neljän eri vuosikymmenen aikana, mutta en ainakaan minä muista sellaista, että olisi huudeltu seuraavaa: "No juu poja, ny meil meneeki niimpal hyvi et me voiraa nostaa kaikki palkkoi vaiks kui pal."

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kiire odottamaan

Vietin maanpuolustusviikonlopun eräällä linnakesaarella.
Kuten yleisesti tiedetään, armeijan touhuissa on kiire odottamaan.
Pakkohan se on myöntää, että itsekin tulee syyllistyttyä tuohon ennakoimisen syntiin, mutta kyllä Kallen puut ovat ainakin tulleet ajoissa varatuiksi.

torstai 19. toukokuuta 2011

Ennustus

Lauantaina iskee ennustelman mukaan maailmanloppu. Näin meille tietää kertoa pastoroitsija Harold:

- Lauantaina alkaa viisi kuukautta kestävä kaaoksen aikakausi, jonka päätteeksi planeetta tuhoutuu täysin, Camping ennustaa.

No, tuskin ne tilkkutäkkihallitusta vielä lauantaiksi saavat aikaiseksi. 

Hyllyy ja tutisee

Kävin ampumaradalla seuran harjoituksissa.
Ilmakin oli mukava ja t-paita päällä pystyi kivasti puuhastelemaan.
Sitä vaan tietää olevansa hyvässä lihassa, kun joka laukauksen jälkeen vyön päällä roikkuva varareservi heilahtaa puolelta toiselle.

Onneksi tuon itse vain tuntee, kun muut, huono-onnisemmat, joutuvat suorituksen vielä näkemäänkin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kun liika on liikaa ja kohtuus liian vähän

Vietin maanpuolustusviikonloppua nauttien jälleen sotaväen erinomaisista sapuskoista.
Meidät muonitettiin pienen varuskunnan pienessä ruokalassa.
Olen tässä vuosien varrella aterioinut kyseisessä ruokalassa kymmenisen kertaa vuodessa, ja joka kerta vallitsevat luonteenpiirteeni, ahneus ja tyhmyys, houkuttelevat minut ylensyönnin autuuteen syntiin.

Tänään keksin mielestäni toimivan ratkaisumallin siihen, miten voisi tehdä isonkin annoksen, mutta syödä kuitenkin ihan järkevästi.

Pirun vahvat lukulasit päässä voisi kasata itselleen juuri sellaisen satsin, kuin vähänkään voisi kuvitella syövänsä. Kun vielä muistaa syödä mosonsa nuo lasit päässä, on pieni pyöreä masu joutunut täydellisen huijauksen kohteeksi.