tiistai 27. joulukuuta 2011

Silikonium

Tulipa tuossa mieleeni, että kun tällä hetkellä ovat kovastikin esillä ja huulilla nuo vaaralliset silikonitissit, ja ainakin radiosta kuulemani mukaan eivät kaikki edes tiedä, minkä merkkiset pussukat heillä siellä nahan alla luuraavatkaan.

Koska nahan alle (paitsi jos kyseessä on proteesi) tällätty silikonimöykky on samanlaista turhamaisuutta kuin autolla koreilu, niin niihin tissukoihin voisi laittaa samanlaiset nokkamerkit kuin autoistakin löytyy.

Saunassa tietäisivät heti, että Ullalla on vaan edelleen vanhat Ladat.
Kappas! Irmeli onkin vaihtanut Mersuun.

Silloin voitaisiin myös nähdä seuraavanlaisia otsikoita:

- Volkstitten kutsuu kaikki kaksilitraiset mallit huoltoon jumittavan nippelin takia.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Ylensyöntivaroitus

Joulu alkaakin pikkuhiljaa olemaan lusittuna. Tämä joulu olikin siinä mielessä harvinainen, että olin kolmena päivänä merellä kalastelemassa, eikä tarvinnut kävellä, vaan sai ihan venheellä kulkea.
Iltaisin sitten tuli syötyä ylen hyvin ja hyvin ylen, mikä ei olekaan harvinaista tässä kenttäpostiosoitteessa.

Tulihan sieltä se perinteinen joulumyrskykin, mutta onneksi vasta niin myöhään, ettei se syönyt kuin yhden meripäivän.

Sitä meikäläinen alkoi vaan ihmetellä, että kyllähän viranomaiset ihan tosissaan niitä kaikkia ihmeellisiä varoituksiaan antavat, mutta kenelle?

Tuuli ja myrskyvaroitukset ovat asiallisia, ja niitä on syytä antaakin.
Mutta sitten tulee noita aivan toisarvoisia nollavaroituksia.

Kesällä ei riitä, että sääennusteessa luvataan hellettä, vaan siitä pitää erikseen antaa hellevaroitus. Kyllä sentään luulisi ihmisten muutenkin ymmärtävän, että kesällä on joskus hellettäkin ja silloin kannattaa jättää ainakin yhdet raappahousut pois asukokonaisuudesta.

Talvella pitää antaa vastaavasti pakkasvaroituksia, ja liukkausvaroituksia jalankulkijoille. Eivätkö ihmiset muka ymmärrä vilkaista talvella lämpömittaria ja ikkunasta ulos.
Armeijassa kyllä paleltiin kesätamineissa ja hikoiltiin talvivehkeissä, kun suuri päällikkö oli katsonut kelin kalenterista, eikä ikkunasta.

Sitten pitää merelle antaa vielä aallokkovaroitus. No voi herttanen sentään. Jos merellä tuulee, siellä on kyllä aaltojakin. Yleensä se menee vielä yllättäen niin, että mitä kovemmin tuulee, sen suuremmat aallot.
En ainakaan vielä ole kuullut tapauksesta, että lähdinpä merelle ja kyllähän siellä rannalla aika puhuri kävi, mutta ne aallot tulivat täytenä yllätyksenä.

Jopa luulisi, että noissakin olisi riittävästi, mutta eipä olekaan.
Merivedenkorkeusvaroituskin pitää olla.
Kenelle tuollainenkin varoitus on oikein suunnattu?
Niille, joille meriveden korkeudella on jotain merkitystä, pystyvät ihan sääennusteen ja kokemuksen perusteella päättelemään, pitääkö paatit tuoda kauemmas rannasta, tai tehdä jotain muuta tähdellistä.
Muille tuollainenkin varoitus on melkoisen turha.

- Emmää ny voikka tulla kaffel, ku o toi meriverekorkeusvarotuski. Vaiks kui asuttaiski tääl korkial kalliompääl.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pois pois postin tieltä

Törmäsinpä TS:n sivuilla tuollaiseen täysin yllättävään uutiseen.

- Verkkokaupan kasvanut joulumyynti ruuhkautti postit

Eräs yllätyksen paikoista on Länsikeskuksen narikka.

- Esimerkiksi Turun Länsikeskuksen postissa pakettien hyllyttämiseen oli värvätty tiistaina lisähenkilökuntaa. Myyntiesimies Tuomo Mikkola äimisteli pakettien määrää.
– Ihan näin paljon en olisi osannut kuvitella, Mikkola miettii.

Niin, syksyn aikana Runosmäen (n. 10000 asukasta) konttuuri yhdistettiin tuohon Länsikeskuksen vastaavaan. Nyt kyseinen Wanhan Eikan grillin kokoinen tila "palvelee" muistaakseni noin kolmeakymmentätuhatta iloista jonottajaa, yleensä jopa kahden kassahenkilön voimin, mutta näin kerran kolmekin.
Olen asioinut kyseisen yhdistymisen jälkeen useasti tuolla, ja ainoastaan kerran jono ei ole ulottunut konttuurin ulkopuolelle.

Onhan tuo kaikki säästäminen ja tehostaminen tietenkin kovastikin iloinen ja tarpeellinen asia, mutta mielelläni näkisin postin ottavan muutaman askeleen kohti tsaarinaikaa, kuten myös VR:n.

Mutta vain postin ja VR:n.

Muutenhan tässä ollaankin menossa tuohon tsaarin suuntaan, välissä on vaan suuri puhdistus, mikä onkin jo selkeästi aluillaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Puomihaarukkanosturi

On se vaan suomenkieli ihmeellistä. Törmäsin uutisvirrassa juttuun, missä puomihaarukkanosturi kaatuili.

Meikäläinen on kuitenkin tehnyt ihan liian monta vuotta sellaista työtä, missä joutuu ajelemaan tai olemaan kyydissä mitä erilaisimmissa nostovehkeissä. Mikään tuntemani laite ei ole jäänyt käyttämättä. Mutta että puomihaarukkanosturi? En ole koskaan kuullutkaan.

Kävin pikaisesti läpi myös muut "uutisia" suoltavat nettisivut, ja kaikissa oli tuo sama juttu, suurinpiirtein sanasta sanaan.

Kaikissa oli kuitenkin mukana tuo maagillinen " Puomihaarukkanosturi".

Pakkohan oli sitten kaivaa se vihoviimeinen oljenkorsi, elikä Kookle avuksi.
Sieltähän tämänkin arvoituksen ratkaisu tuli, kaikeksi onneksi.

Tuo puomimikäliesanahirvitys onkin tavallinen kurottaja. Huhhuh. Kyllä helpotti.
Tässä vielä kuva sellaisesta.

Photo by Veli Jallu


Nuohan eivät tunnetusti kaadu.

Onko mestarin huulilla hymy vaiko irvistys

Netissä harhaillessani törmäsin vanhoihin norsuvitseihin. Noista huulista tuli mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne, kun minäkin kerroin tuollaisen jutun, mielestäni jopa aika onnistuneesti.

Olin lainassa eräässä narikassa ja istuimme siinä varsinaisten kanssa kahvitunnilla, kun työnantajani saapui paikalle. Hetken aikaa hän tapansa mukaisesti kyseli tyhmiä ja puheli muuten vain vieläkin pehmoisempia. Kun sain suunvuoron, kerroin seuraavaa:

- Olettekos te pojat muuten kuulleet siitä, kun Raision Ruuvi & Meisselin hitsari kävi baarissa?

Eipä kukaan ollut kuullutkaan moista, että hitsari voisi käydä baarissa. Niinpä sitten kerroin tuon surullisen tapauksen.

- RR&M:n hitsari asteli kuppilaan mielessään hyvin ansaittu pölynkarkoitusolut. Heti sisälle astuttuaan hän näki nurkassa norsun, millä oli edessään hatullinen rahaa. Pakkohan se oli sitten baarimikolta tiedustella, että miksi nurkassanne on norsu?

- Jaa, toi Tantori vai? No, se on sellainen kivikasvo, ettei sitä saa kukaan nauramaan. Jos joku onnistuu, hän tienaa nuo fyrkat.

- Ahaa! Seuraavaksi hitsailija astelee elehvantin viereen ja kuiskaa sille jotakin.

- Hrumköh, hörähtää ronsu, muttei sentään naura.

- Hitsaskelija kuiskailee vähän lisää.

- Kröh, tööt, muttei sentään naura, vaikka selviä pidättelyvaikeuksia on havaittavissa.

- Weldonomi kuiskailee vielä kerran.

- Hraa! Hahaa! Elehvantin naurulle ei meinaa tulla loppua, hyvä ettei heiniinsä tukehdu.

Pakkohan se oli sitten baarimikon tulla kysymään, että mitä sinä oikein sille sanoit, kun tuota ennen se ei ole edes hymähtänyt?

- Jaa, tää oli iha helppo. Ens mä kerroi sil, et mis mä oo töis. Sit mä sanosi, et mitä mä saa palkka, sit mä vaa kysyi, et lähreks mukka?

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Time out

Joskus tulee kummallisia tilanteita, kun joku on keksinyt hienon nimen ja joku toinen ymmärtää lukemansa kirjaimellisesti.

Pitääpä ilmeisesti hieman valaista tätä ihmeellistä vuosien takaista tapahtumaa.

Meikäläinen ei omista kahvinkeitintä, vaan juon kahvini töissä sekä huoltoasemilla. Käyn aina samoilla tietyillä huoltsikoilla sumpilla. Eräs niistä on entinen Raision Esso, nykyinen St1.

Muutama vuosi sitten tuo mainittu muutos tapahtui ja minä odottelin remontin loppumista, jotta pääsisin taas tuonnekin kahvittelemaan, kun on sopivasti työmatkan varrella.

Huoltsikan viereen ilmestyi uusi, komea keltainen kylttikin, missä luki isolla Time Out.

Muutaman viikon ajan tarkkailin tilannetta samalla, kun kurvailin isosta risteyksestä. Mutta aina vaan tuo teksti komeili tolpassa ja minä ihmettelin remontin kestoa.
Kunnes kerran ajoin eri reittiä ja näin, että siellähän on jengiä kuppilassa. Ihmeissäni kurvasin pihaan tarkastamaan tilannetta, ja aukihan tuo narikka olikin.

Enhän minä koskaan miksikään neroksi ole itseäni tuntenut, mutta tuossa tilanteessa en senkään vertaa.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Nikke nauroi, vai nauroiko?

Lihava Setä on nyt vaan sellainen elämänkertafriikki.
Nyt onkin tehtävänä pienoinen haaste.

Monumenddaalinen Nikke Pärmi on todistettavasti nauranut yhden kerran.

Tilanne?____________

Muuten, mistä tuli tuo monumenddaalinen  hahmo?

Tilanne? ____________

Myönnän tehtävän vaikeaksi niille, kenellä ei ole paperia käsissään, enkä nyt tarkoitakaan Emboa (flush & go).

Flush & google ei välttämättä auta sekään.

Kirja olisi nyt paikallaan.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Soturimusiikkia

Tulipa tuossa taas kuunneltua radiota ja joku onneton sielu mainitsi soturimusiikin.

Lihavan Sedän molemmat harmaat aivosolut suorittivat välittömän hyperventilaation, sekä refleksinomaisesti suoritetun käden lippaan vedon (vaikkakin lippana toimi vain maski).
Mutta kun Rockilta soittivat Jääkärimarssin, niin eihän siinä muutakaan voi tehdä.
No hei, tuohan on se ainoa ja oikea soturimusiikkikappale.



Mutta ne kuulemma puhuivatkin jostain sukkahousujengistä, niin ettei tästä sitten olekaan enää sanottavaa.

Kaikeksi onneksi meillä on herttaiset poikaparit, nuo nykyajan jääkärit...

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lukemattomia kirjoja

Tulipa tuossa mieleeni kirjoista sellainen asia, että minulla on aina joku teos luvun alla.
Hyllyssäni olevat lukemattomat kirjat ovat sellaisia, mitä en ole vielä ehtinyt lukemaan, vaan odottavat kiltisti vuoroaan.

Paitsi yksi on sellainen, mitä ei ihan oikeasti pysty lukemaan. Kyseinen opus on maannut hyllyssäni yli 30 vuotta ja olen useasti päättänyt, että nytpä tuon luen, vaikka väkisin.

Mutta joka kerta tuo riivattu tekele järjestää minulle kunnon rökäletappion.
Liian raskasta, ei vaan pysty.

Kerran lainasin tämän kirjan irvikuvan eräälle erittäin jääräpäiselle kaverilleni ja hän vannoi tuon lukevansa. Minä epäilin vahvasti, mutta en pitänyt suoritusta täysin mahdottomana hänelle.
Eipä vaan pystynyt hänkään siihen.

No mikä kirja voi olla noin kummallinen?

Tämähän se:

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kalkkunavainaa

Kävin päivällä mökillä tiluksia tarkastamassa. Ostin tarjouksesta kalkkunan fileerullan ja ajattelinpa samalla testata tuotakin, kun ei ole tullut ennen kalkkunaa sauhuteltua.
Pitelin kökkärettä kolmisen tuntia miedolla tulella, kunnes sisälämpötila oli 75 astetta.

Siinä alkoikin jo valoisa aika hupenemaan ja käärin rullan folioon, sekä kurvailin kotia kohti. Reilun tunnin päästä kotona nyssäkkä oli vielä mukavan lämmin.


Olisi pitänyt näemmä laittaa samantien pari mokomaa tulille, kun siinä leikkuulaudan vierellä maistelin puolet  lämpöisenä ja vedin päälle neljän tunnin nokkaunet.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Puun takaa

Nyt kun minulla on naispuolinen työkaveri, joudun näemmä jatkuvasti yllätetyksi. Miten ne saakelit osaavatkin?

Juttelin ihan normaalisti hänen kanssaan ja jotenkin vaan tuli sanottua, että tiedänpä nyt tarkalleen senkin, koska tämä köhimiseni alkoi.
Löysin nimittäin kaapistani yskänlääkettä vuodelta 2008.
Siinä lääkkeessä on kolmio ja kaikkea.

Mutta seuraava kysymys löi villakoirat Sedän kurkkuun kerralla.

- Hetkinen! Miten harvoin usein sä oikein peset kaappejasi?

Tämänkaltaisen järkyttävän kysymyksen tullessa kohdalle ainoa oikeaksi katsomani vastaus meni historialliselle sektorille.

- No, kun se oli siinä vanhan Pietarin (ennen nEuvostoliittoa) ruutitehtaan ruutipurkin vieressä, niin jotenkin luonnostani luulin niiden olevan samaa vuosikertaa...

Kesäisiä järkytyksiä

Tässä onkin pari vuotta siitä, kun telkkarini laukesi ja ajattelin sitten paremmalla ajalla ostaa uuden. No, eipä sitä töllöä ole vieläkään, kun en ole mitenkään mokomaa kaivannut.

Kesällä tuli sentään jonkun verran katseltua nykyistä tarjontaa, kun mökillä on ihan toimiva toosa. Pari kertaa huomasin, että illalla tuleekin vanha klassikkopiirretty, minkä voisi vaikka katsoakin.

Mutta eihän niitä hienoja klassikoita voinut ajatellakaan, kun olivat suomeksi puhuttuja raiskattuja.

Mikähän ihme ja kumma siinä on, että nykyisin kaikki "lasten elokuvat" pitää telkkarissa esittää ns. suomeksi puhuttuna, eli juosten läpikustuna ja älyttömällä kiljumisella varustettuna sekä lisättynä epäselvällä mutinalla?
Alkuperäisiin ääniin on sentään käytetty runsaasti ammattitaitoa ja lisäksi erittäin hyviä näyttelijöitä, eikä mitään Jasper Pääkkösiä.

Nappulana opin lukemaan nopeasti juurikin telkkarin ansiosta, kun vanhukset kyllästyivät lukemaan ääneen, että mitä siellä taas sanottiin.
Heti kun opin yleensäkin lukemaan, sanoivat vaan, että lue tyyppi ite, kun kerran osaat.

Kaikeksi onneksi silloin ei vielä harrasteltu dubbausta.