Kun pakko ei tehoa

Törmäsinpä tuollaiseen järkyttävään uutiseen.

- Kypäräpakko ei tehoa - kaksi kolmesta pyöräilee edelleen pää paljaana.

No, eipä tuota nyt liiemmälti tarvitse ihmetellä, kun ei käyttämättä jättämisestä seuraa kuitenkaan mitään rangaistusta.
Meikäläisellä on melko tuoreessa muistissa erään edustelijan lausunto, ettei lakia tarvitse noudattaa, koska sen rikkomisesta ei ole säädetty rangaistusta.

Mutta kun jos Suomessakin joskus otetaan käyttöön sakon uhalla toteutettava kypäräpakko, niin minulla olisi tässä muutama ehdotus niille, kenelle kypärän käyttö on suunnaton kauhistus, kuten vaikkapa minulle.
En kylläkään ole viime vuosina pyöräillyt muuta kuin telakalla, ja silloinhan minulla olikin kypärä päässä.

Tässä onkin ensimmäinen.

- Vaikka nyt on pakko sakon uhalla pitää kypärää, niin ei tuttujen tarvitse tietää...

Ja toinen.

Olinhan minäkin siellä jossain...

Jos haluat olla tosi kova jäbä, hommaa vielä tultasyöksevä pumppu.

Tuollainen voisi sopia meikäläiselle.

Kun tietää varmasti, ei voi olla väärässä

Paula täti tuntuu uskovan hömppään, että nolla työtapaturmaa on ihan mahdollisesti saavutettavissa.

Lihava Setä tietää, että nolla työtapaturmaa on täyttä utopiaa.

- Nolla tapaturmaa -foorumin perusviestinä on, että kaikki tapaturmat ovat ehkäistävissä.

Toki. Kaikkihan ovat ehkäistävissä, kunhan pysyttelee poissa työmaalta.

Mutta kun meikäläiselle on sattunut reilun parinkymmenen vuoden aikana viisi tapaturmaa, mistä itse olen aiheuttanut yli puolet (60%). Pari kertaa olen vetänyt käteen (rälläkällä), ja kerran lyönyt sormeni väärään paikkaan. Yhdessäkään tapauksessa ei tarvittu sairaslomia. Ne kaksi muuta tapausta ovat sellaisia, että minut on meinattu muiden toimesta tappaa, mutta tuuri (tai Jumala) on pelastanut.

Lähinnä tuosta nollajutusta tulee mieleeni se, että mikä työnteossa oikeastaan on vaarallista?

Oikea vastaus on rutiini. Mitä enemmän teet jotain, sitä enemmän rutiini valtaa alaa.

- Otetaanpa vaikka kohteeksi tv:n kaukosäädin.
Koska lähes kaikki käyttävät kyseistä vehjettä, niin myös tiedätte, että käytöstä tulee rutiinia. Pystytte vaikka pimeässä valitsemaan haluamanne kanavat, tai tekemään muita yhtä hienoja temppuja koneellanne. Mitä kauemmin käytätte kakeanne, sitä suurempi rutiini teille siihen tulee.
Kaukosäätimen käytössä työtapaturma ei sentään normaalisti johda sairaslomaan (ellei satu olemaan kiukkuista puolisoa), vaan yleensä pahimmillaankin väärälle kanavalle joutumisen, mutta jonkun fyysisesti vaarallisemman koneen kanssa näin käy helpostikin.

Jos vielä jaksatte ylipitkää söpinääni lukea, niin laitanpa jatkoksi seuraavan hienon huomion ja sen perään tositapauksen.

- Keskeisimpinä hyviä tuloksia mahdollistavina tekijöinä foorumin jäsenyrityksissä on mainittu ylemmän johdon toiminta turvallisuusasioissa, työturvallisuuskoulutus, turvallisuustarkastukset, sattuneiden tapaturmien sekä vaara- ja läheltä piti -tilanteiden tutkinta sekä vähäistenkin tapaturmien ilmoittaminen.

Eikös kuulostanutkin hienolta? Niin minustakin.

Olimme pienen öljy-yhtiön remontissa, ja meillä oli projektipäällikkönä nuori, yli-innokas poju.

Sattuipa sitten niin ikävästi, että työkaveri onnistui pahassa paikassa saamaan jalkaansa vekin. Pitihän siinä sitten lääkärissäkin käydä ja tikkikin taidettiin klabiin laittaa. Eihän tuo sentään sairaslomaa vaatinut, vaan seuraavana aamuna kaveri oli pirteänä työmaalla.

No, arvaako kukaan pojun kommenttia? Se meni jotenkin näin:

- Voi Saatana sentään, nyt minä joudun tuonne pääkallopaikalle kuulusteltavaksi ja tästä tulee vaikka minkälainen raportti! Koittakaa nyt olla siellä työmaalla telomatta itseänne, kun näistä tulee aina niin pirunmoinen paperisota ja minä joudun siihen liemeen.

Helppoa rahaa tarjolla

Juorulehti haastatteli ihan oikeaa selvännäkijää.

Arvostettu näkijä näki seuraavaa:

- En näe näiden korttien perusteella sadan prosentin varmuudella, tuleeko Lipposesta presidentti. Mutta 80 prosentin varmuudella voin luvata. Voisin vaikka rahaa sijoittaa, jos pitäisi.

No, okei. Minä hyväksyn haasteen.
En näe korteilla taikka ilman, kuinka tuossa hommassa käy, mutta käytän ihan sitä kuuluisaa mutu- menetelmää.
Hei, älkääs nyt. Jos kyseisellä systeemillä voi johtaa valtiotakin, miksei sitten lyödä vetoa?

Koska olen kohtuullisen persaukinen tallaaja (minkä selvännäkijä luonnollisesti tietääkin), laitan peliin mielestäni ruhtinaallisen summan, elikä satasen.

Nyt vaan odottelen ennustajan yhteydenottoa, koska kyllä hänen pitäisi tämä tietää, jo ennen kuin klikkaan maagillista "julkaise" laaria.

Mennään taksilla

Törmäsinpä tuollaiseen uutiseen.

Taksiala aallonpohjassa: Edes pikkujoulusesongista ei odoteta pelastusta.

No enpä kyllä kovastikaan ihmettele. Itse käytin aikoinaan mieluummin taksia, kuin linja-autoa. Kallista se oli silloinkin, mutta ei sentään nykyistä seinähullua tasoa. Kun laski matkaan menneen ajan ja kulkemisen mukavuuden, niin touhu oli vielä ihan siedettävissä hinnoissa.

Seuraava tapaus sattui toistakymmentä vuotta sitten ja sai minut kerralla lopettamaan taksilla ajelut, ainakin Turussa. 

Asuin tuolloin sellaisessa paikassa, että lähellä oli taksitolppa, missä lähes aina odotteli myös vapaa auto.
Ihan vaan laivalle olimme menossa ja tuon lähes aina paikalla olevan auton huomioon ottaen lähdimme liikkeelle melko myöhään, kun perille pääsee kuitenkin nopeasti.

Nytpä tolpalla ei sattumalta ollutkaan pirssiä, mutta eipä hätää, kokemuksesta tiesin, että kohtahan sellainen kurvaa paikalle. 
Kun ei muutamaan minuuttiin tapahtunutkaan mitään, soitin tolpalla olleeseen puhelinnumeroon tiedustellakseni, että onhan joku kohta tulossa.

Tein tietämättäni sen karkean virheen, että sanoin nimeni, kun keskuksen täti sitä kysyi.

Ja katso! Juuri kun lopetin puheluni, paikalle kurvasi iloisesti luistellen taksi. Siitä paikasta neljä tyyppiä sisään ja kuskille määränpää:

- Lihava Setä: Heipähei. Satamaan oltaisiin matkalla.

- Taksikuski: Tilasitkos sinä tänne taksin? Nimellä Fläsänen?

- LS.: Juu, ja pakko myöntää, että kylläpä olikin nopeaa toimintaa.

- Tk: Eikun se teidän taksi on vasta tulossa tänne.

- LS.: Täh!? Mehän istumme tässä koko remmi mukavasti, meitä lukuunottamatta vapaassa taksissa. En minä mitään väri tai merkkitoiveita ole esittänyt, tämä on justiinsa passeli kiesi. Ei muuta kuin menoksi vaan.

Tk: No kun se ei vaan nyt käy, koska tilauksenne vastaanottanut taksi on vasta tulossa tänne.

LS: Siis puhutkos nyt leikkiä tosissasi? Halusin vain taksin tänne, ja nyt täällä on sellainen, mutta sen kyytiin meillä ei ole asiaa, koska joku toinen haluaa ehdottomasti juuri minut mukaansa?

Tk: Aika tarkalleen noin se nyt menee. Niin että voisittekos mennä ulos odottelemaan.

Siinä sitten pakkasessa seisoskeltiin muutama minuutti lisää, neniemme edessä tyhjäkäynnillä hyrisevä lämmin auto.
Lopulta se "tilaukseni" vastaanottanutkin mutterivene saapui paikalle, ja ehdimme jotenkin vielä laivankin kyytiin.

Vaikka taksikuskin ammatissa oppii varmastikin kovakorvaiseksi, olen harvoin nähnyt niin punaista ihmistä kuin tuo suhari oli satamassa.

Mystikko pissii

Katselen paljon leffoja, ja useasti tulee tsiigailtua koko sarja kerralla.
Tällä kertaa tuli väijyttyä X -men leffat putkeen.

Koska ajattelen asioita aina jotenkin väärin, niin tällä kertaa väärinajatteluni kohteena on Mystique.


Kyseinen mutantti on selvästikin nainen.

Hänen kykyihinsä kuuluu ominaisuus imitoida ketä tahansa, ulkonäköä ja ääntä myöten.

Kuka oikeasti uskoo, että Mystique käy kyykkypissillä mutanttileirin ollessa jossakin skutsissa telttamajoituksessa?
Paljon helpompaa olisi muuttua vaikkapa Lihavaksi Sedäksi (mutanttinimeltään FatAssBastard).

Eiku siis tarkoitin sitä laihempaa kaveria, kenellä on ne kynnet...

Yksikseskös yskiskelet

Aika selviä astman oireita on tullut tuossa jo kolmisen vuotta yskittyä mukanaan.
Viime aikoina yöunet ovat jääneet kovinkin vähäisiksi, kun parhaimman unen aikana ei tule nukuttua, vaan köhittyä ja vinguttua (hengitys).

Kävin oikein lääkärissäkin esittelemässä itseäni. Lääkäritäti (en tarkastanut, onko kyseessä oikea lääkäri, vaiko sellainen valemalli) täräytti pöytään tukun lisätutkimuksia ja ilmoitti, ettei mitään järeämpiä troppeja tarjoilla ennen tarkempia tarkasteluja, ettei niissä tulevissa puhallusjutuissa saa vahingossakaan mitään etua. Mielestäni en kylläkään näytä hiihtäjältä, vaan ennemminkin lumikenkäilijältä.

Yskänlääkettä hän sentään minulle määräsi. 

Mutta sen yskänlääkkeen pitäisi kuulemma olla tehokasta.

Viiden tölkin hymy

Tänään on kuulemma sellainen "älä osta mitään -päivä". Ilmankos rahani ovatkin taas kadonneet johonkin.

Kävin päivällä kaupassa ja ostin pari sixpäkkiä sihijuomaa. Koska tiesin yhden pakkauksen hinnan, sain ylivertaisen matemaattisen lahjakkuuteni ansiosta laskettua kahden mokoman yhteishinnan ihan siinä kaljahyllyn vieressä, vieläpä alle tunnissa.

Siitäpä sitten suunnistin kevein askelin kohti kassaa.
Kassalla oli nuori harjoittelijatyttönen, joka vetäisi mielestäni ihan ammattimaisen sujuvasti ostokseni viivakoodin lukevan blazerin edestä.
Mutta kun hän ilmoitti hinnan, rekisteröivät poimuiset aivoni sen aivan liian pieneksi. Pienoisen hetken sisälläni asuvat Herra Hyde & Herra Hyde kamppailivat keskenään.

- Lihava Setä: Tuota, nyt on tainnut käydä niin, että tuo hinta on vain seitsemästä tölkistä, eikä kahdestatoista. Kyllähän tuokin minulle tietenkin käy, mutta tarkastapa kuitenkin varuiksi.

- Harjoittelijatyttö: (Tarkastaa kuittia ja huomaa virheen). Oho! Katsos vaan, niin on todellakin käynyt.

Tyttönen tekee koko homman uudestaan ja naapurikassan avustamana saa mitätöidyksi vielä vanhan kuitinkin.

- Ht: Niin, se tekisikin tämän verran. (Oikein herttaisesti) Kiitos, kun huomautit asiasta.

Meikäläisestä on selvästikin tullut vanha pehmo, koska kyllä se hymy oli mielestäni vähintäinkin viiden tölkin arvoinen.

Niinhän siinä lukee

Päivällä työkaveri toi purkillisen siirappipipareita. Oli oikein nätti punainen astia ja toinen kaveri vieressä sanoi:

- "Ananaspipareita", ja osoitti vielä sormellaan purkin päällä koreilevaa suurta tekstiä -ananas-.

Niinhän purnukassa selvästi lukikin. Siinä sitten kovasti mielessäni ihmettelin, että kaikkea ne keksivätkin. Mutta en kuitenkaan maistanut tuollaista ihmeellistä ananassiirappipiparia, koska syön siirappipipareita ainoastaan omenamarmeladin ja sinihomejuuston kera, hätätapauksessa pelkällä juustollakin menee.

Seuraavalla tauolla katselin kyseistä ropposta ja huomasin tekstin mystisesti vaihtuneen.

Mainitsin tietysti muillekin asiasta, mutta katselivat minua epäillen alta kulmiensa, ja arvelivat perjantaini alkaneen etuajassa.

Miten näytät nuorekkaalta

Meikäläisellä on aina ollut tapana missä tahansa tilaisuudessa mennä istumaan niin taakse kuin mahdollista.
"Takarivin paikka, maksoi mitä maksoi".

En ole koskaan edes vaivautunut miettimään, miksi toimin noin. Se vaan tulee luonnostaan. Mutta luen tällä hetkellä Esko Valtaojan kirjaa "Kosmoksen siruja", ja sieltähän syy käytökseeni paljastuikin.

"Jos haluaa näyttää nuorekkaalta, kannattaa istua takapenkissä. Luentosalin peräseinäläiset näyttävät muutaman nanosekunnin etupenkin pinkoja nuoremmilta, koska valolta kuluu äärellinen aika salin poikki kulkemiseen."

- Onkos jollain kysyttävää? Jaha, poju sieltä takapenkiltä...

Zombi-invaasio uhkaa

Törmäsin kyseiseen otsikkoon.

- Oletko huolestunut zombeista?

No, en ja juu. Pelkästään kaduilla hitaasti maleksivien zombien kanssa vielä pärjääkin, mutta päättäjän asemassa olevan zombit ovatkin pahempi juttu, koska heillä on käytettävissään ainoastaan yhdet vuorosanat:

Miten todellista. Kokeillaanpa.
Laittakaapa seuraavaan kysymykseen viivan kohdalle haluamanne sana, ja saatte oikean vastauksen. Aina.

- Miten Suomen tasavalta on varautunut ______________ suhteen?

Valkaisuainetta huiviin ja testiin

Törmäsinpä surffaillessani tuollaiseen uutiseen.

- Vaarallinen villitys: Teinit huijaavat huumetestejä valkaisuaineella.

Internetistä löytyy satoja kepulikonsteja, miten huumetestin tulokseen voi vaikuttaa. Netistä on mahdollista tilata muun muassa tabletteja ja juomia, joiden väitetään poistavan huumejäämät elimistöstä.
- Lapset ovat valmiita vaarantamaan terveytensä, koska pelkäävät, että heidät potkaistaan ulos urheilujoukkueesta tai koulusta positiivisen tuloksen takia, konstaapeli Joe Mahoney kertoo.
Räikeimmissä tapauksissa nuoret ovat juoneet jopa valkaisuainetta, jonka uskotaan poistavan huumejäämät kehosta.
- Se on hengenvaarallista leikkiä, Mahoney sanoo. 

Lapset ovat valmiita vaarantamaan terveytensä, ettei vaan testi näytä positiivista?
Eikö positiivisen testituloksen aikaansaamiseksi ole ensin pitänyt käyttää niitä huumeitakin?
Aijuu. Sehän ei olekaan vaarallista, vaan kiinnijääminen, ilmeisesti.

Sedän köökistä II

Olen aina ollut sitä mieltä, että kun tehdään keitto, sen pitää olla nimensä mukainen.
Lihakeitossa pitää lihan olla pääosassa, kuten hernekeitossakin herneiden, jne.

Laitanpa tähän äärimmäisen väärin tehdyn kalakeiton valmistusprosessin näkyville, kun tässä keittelyn lomassa on aikaa.

Äärimmäisen väärin tehty kalakeitto

- Nelisen pottua, viis jos ovat pienehköjä

- Saman verran porkkanoita

- Pari sipulia

- Lihaliemikuutio tai sitten kaks (vääräleuat jo huutavat, ettei kalakeittoon kuulu lihaliemikuutiot, mutta tämä onkin väärin tehty)

- N. 1,5 kg ruodottomaksi fileoitua kotimaista kalaa (kaipa se pakasteseikin käy, mutta en ole kokeillut). Tällä kertaa porisee ahven.

- Katkaraputuorejuustoa

Pistele potut ja porkkanat jonkinlaisiksi kuution tapaisiksi ja lykkää lihaliemikuutiolla maustettuun veteen kiehumaan. Sipulit voi heittää kohta mukaan, kunhan kerkiit.
Tässä vaiheessa sopii lykätä sekaan mustapippuria maun mukaa ja aromisuolaa samalla systeemillä. Sekä muutama tippa Tabascoa.

Anna porista parisenkymmentä minuuttia, ja täräytä kalat sekaan. Nyt keitos saa hiljalleen kuplia n. tunnin verran (oikeat, ((ainakin omasta mielestään)), kokit sanovat, että kalakeiton valmius pitää katsoa sekuntikellosta, mutta tämä onkin väärin tehty).

Lisää katkaraputuorejuusto ja anna rauhassa muhia ainakin vartin lisää, enemmästä ajasta ei ole haittaa, vaan paranee.

Loppusilaukseksi sopivasti sitruunamehua hämmentämään kokki ja mahdolliset läsnäolijat.

Halloo! Kuuluuko siellä mitään?

Säkylässä tapahtui vähintäinkin hirmuisen järkyttävä vahingonlaukaus.
Kammottavan tapahtuman seurauksena yksitoista varusmiestä sai kuulovaurion.

- Kävi sellainen ikävä seikka, että kun nuorukaiset nousivat ajoneuvosta pois ja ottivat aseet pois selästä, he räpelsivät sillä tavalla, että varmistin meni pois päältä ja sormi meni liipaisimelle, majuri Kimmo Levander Porin Prikaatista kertoo Iltalehdelle.
Episodin seurauksena ase laukesi keskellä ryhmää.

No, eipä tuosta sen enempää, koska kaikki suomi rk:n (ynnä muut ak:t) kanssa tekemisissä olleet tietävät kyseisen asetyypin äärimmäisen herkkätoimisen varmistimen, minkä ihan maan vetovoimakin saattaa nykäistä pois päältä.
Puhumattakaan niistä kahdestakymmenestä ylimääräisestä sormesta, mitkä ilmestyvät handuun asetta käsiteltäessä.

Melulle altistui neltätoista sotilasta, mutta ilmeisesti kolme heistä oli sellaista kovakorvaista tyyppiä (tai tyhmiä), koska eivät saaneet vaurioita, vaikka muut saivat.

Meikäläinenkin on tuollaisen vahingonlaukauksen uhri, kun silloin joskus muinoin alokasleirillä eräs kaveri kajautti aseenputsauksen aikana puupäällä teltan kattoon reiän. Teltassa oli meitä varusveijareita runsaasti, sekä vääpeli, joka antoi heti mielipiteensä kuulua. Muistaakseni hän sanoi jotenkin näin:

- "Ärrinmurrin! Murr! Sekä lisäksi helvetisti kirosanoja!"

Mutta ei hänkään huomannut kysyä, että kuulettehan te rakkaat piltit vielä vienon vääpelinkuiskaukseni? Asia vaan oli sillä selvä, ilman iltapäivälehtiä. Ennen kotiutusta olimme kyllä kaikki kuulontarkastuksessakin, eikä minunkaan kuulossa vielä silloin ollut vikaa (olin se tyhmä).

Se, mikä meikäläiselle hiipii väkisinkin mieleeni, on sellainen, että pojat (ja ehkä tytötkin) ovat keksineet oivan lintsauskeinon. Kuulontestauksessa kun ei oikein voi todistaa, että kyllähän sinä sen piippauksen kuulit, jos toinen vakuuttaa kuulemattomuuttaan.
Varsinkin jos ohjelmassa on marsseja tai muuta epämiellyttävää, voi happihoito olla helpompi, tai ainakin kevyempi vaihtoehto.

Joulu on jo ovella

Minähän uskon luonnollisesti Joulupukkiin, ja koska joulu on jo ihan ovella, niin laitanpa tähän muutaman suosikkijoululauluni muidenkin kuultavaksi. Olettehan jo tehneet toivomuslistan Pukille?

Mutinaa Marsista

Yli 500-päiväiselle stimulaatiolennolle Marsiin osallistuneet astro, kosmo, taiko ja ties mitkälienautit törmäsivät yllättävään ongelmaan.
T.S. pääsi haastattelemaan nimettömänä pysyttelevää, Mars-lennon eväistä vastaavaa ravitsemuspäällikköä.

T.S.: Niin Jorma, törmäsitte yllättävään ongelmaan Mars-lennon aikana?

Jorma: No juu, näin valitettavasti tässä pääsi käymään. Otimme tämän eväsmallin suoraan suomalaisesta kouluruokailujen kilpailutussysteemistä, missä hyvää, halpaa ja läheltä saatua ei tule käyttää, jos kauempaa löytyy huonompaa kalliimmalla.

T.S.: Öh, juuri nyt en ymmärrä.

J: No katsos, kun olen jo vuosia sitten selvittänyt englantilaisen keittiön salaisuuden.

T.S.: Tuota... Miten tämä nyt liittyy asiaan?

J: Liittyypä hyvinkin. Nimittäin muutama vuosisata sitten kunnianarvoisa Canterburyn arkkipiispa ilmoitti, ettei edes kirkko voi kieltää sitä, että ihmisen on pakko syödä elääkseen, mutta sen ei pidä olla mikään nautinto.

T.S.: Ahaa! No nyt alan pääsemään kartalle. Teitte siis 500-päiväisen lennon suomalaisittain tingityllä englantilaisella eineellä?

J: Niinhän tässä nyt pääsi käymään. Mutta kyllä minä omankin henkeni heitin peliin ruokia testatessani, ja voin sanoa, ettei keinomunuaispiiras ollut mitenkään erityisen herkullista.

Urkintaskandaalia ilmassa

Nykäsen Matin erittäin salaisia tietoja on kuulemma salakatseltu vartijoiden toimesta useissa vankiloissa. No voi kauhistus sentään.

- Samat salaisuudet voi lukea seiskastakin. 

Puolenmiljuunaa sähköpostiosoitetta lirahti maailmalle ja heti perään singahti eetteriin 14600 salasanaa, jotka huhujen mukaan liittyvät em. osoitteisiin.

-Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska näillä tiedoilla kuka tahansa mökin mummo voi murtautua lukemaan vaikkapa naapurin Irmelin postiin tullutta, ihmeitätekevän ryppyvoiteen mainosta.

Hammastusta

Kuuntelen päivisin radiota rautaa sulatellessani, ja aamulla Korporaatiossa (12 minuutin kohdalla) oli puhetta kiinalaisesta hammaslääkäristä, joka työnsi elimensä asiakkaan suuhun.

- Hammaslääkärithän ovat ihan tunnettuja siitä, että työntelevät erilaisia vehkeitä asiakkaiden suihin, ettei tästä sen enempää.

Mutta Lennonin hampaasta maksettiin lähes 23000 euroa!

- Herttanen sentään. 23 donaa käytetystä, huonokuntoisesta hampaasta!

Sedän köökistä

Viikonloppuna Paadre savusteli kymmenisen kiloa silakoita, kun on taas se aika vuodesta, että tuota lajia tulee merestä solkenaan, tai ainakin pitäisi tulla, tai ainakin muut kuulemma saavat.

Teinpä sitten pastasalaatin savusilakoista.

- Keitä pussillinen makaronia lihaliemikuution kera,  molempien muoto vapaavalintainen

- Huuhtele ja täräytä takaisin siihen kohtuu isoon kattilaan tai johonkin muuhun riittävän isoon astiaan

- Lisää joukkoon n. kilo perattua savusilakkaa (Mamman perkaamia, mutta muutkin käyvät hätätapauksissa), iso raaka sipuli tai sitten kaks, muutama tomaatti, suolakurkkua maun mukaan elikä riittävästi, herkkusieniä ja fetajuustoa. Tippanen aromisuolaa ja mustapippuria. Viimeiseksi päälle hieman neitsytoliiviöljyä.

Tähän hienouteen kuuluu vielä kastikekin

- Kermaviiliä, sopivasti Auran väkevää tai sitten jotain muuta sinappia (muttei kuitenkaan sitä puolalaista, mitä Turun nimellä kaupitellaan), sitruunamehua, valkosipulia, mustapippuria, tilliä

Molemmat tekeleet saavat maustua parisen tuntia, kaljan verran, nortin ajan tai sitten vaan alat syömään.

No eipä kyllä tullut mitään kaunista kuvaa, niin on kuin tekijänsäkin.

Hämyisen illan huumaa

Meikäläinen on vaan sellainen tyhmä setä, mutta kun liikuskelen hämyisinä aikoina soittoruokaloissa tai suoritan niistä hämmästyttävää, kirjekyyhkymäistä kotiinpaluuta, niin minulla ei ole mitään varastamisen arvoista mukana (ellei joku epätoivoinen naisihminen sitten ole ajatellut kaapata Lihavaa Setää mukaansa, uskokaa tai älkää, mutta joskus on noinkin käynyt). Kotoa lähtiessäni otan mielestäni riittävän määrän seteleitä taskuun ja kun tinat ovat finaalissa, alkaa yleensä iltakin olemaan.

Siksi olen aina ihmetellyt, miksi naiset pitävät lompakkoaan laukussa.

Mielessäni on jo vuosia ollut hieno juoni.
Käsilaukussa voisi pitää vaikkapa viritettyä rotanloukkua, taikka sen sisukset voisi liimailla täyteen partakoneen teriä. Lompakon voisi sitten pitää taskussa. Mahdollinen rosvoustilanne ei ainakaan jäisi huomaamatta.

Meikäläinen ei vaan valitettavasti voi tuota hienoa suunnitelmaa testata, koska paatuneinkin rosvo tulisi epäluuloiseksi, jos kaatuilisin sipsuttelisin kotia kohti sievän laukun kera.

Ammatinvalintatesti

Meikäläinen on omasta mielestään ihan riittävän kauan leiponut rautaa, ja olen jo vuosia ajatellut alan vaihtoa. Sitten kun olen miettinyt, mikä voisi olla se toinen ala, tuleekin tenkkapoo.

Olen tässä matkan varrella ollut tekemisissä satojen hitsareiden kanssa, ja kaikissa meissä on eräs selkeästi erottuva yhteinen tekijä. Nimittäin kohtuullisen hankala (ja muutenkin omituinen) persoona, toisilla miedompana ja toisilla erittäinkin pahana. Yhtäkään tuntemaani en voisi kuvitellakaan mihinkään asiakaspalveluhommaan, itseni mukaanlukien.

Että kaupansedäksi ei sitten ainakaan.

Jaa, että uudelleen koulunpenkille? No, sehän kuulostaisi ihan hyvältä ajatukselta, mutta kun en ole edes yhtäkään tulityö tai työturvakurssia selvittänyt ilman opettajien suututtamista.

Mutta eipä hätää, törmäsin erääseen ammatinvalintatestiin ja laittelin omat näkemykseni koneelle. Jostakin syystä olin lähes kaikesta ihanasta hehkutuksesta negatiivisella kannalla, paitsi silloin kun positiivinen vastaus tarkoitti negatiivista.

Hurjasti jännittäen klikkasin maagista "lähetä" ruutua. Mikähän olisikaan se minulle sopiva ammatti?
Vastaus oli melkoinen ylläri.

- Teknologiateollisuus, esim. hitsari.

Näin on aina tehty

Kävelin joutessani metsässä ja seurailin hetken aikaa käpytikan touhuja.
Tyyppi lennähti "pajalleen" käpy nokassaan, pudotti vanhan, syödyn käpyraunion maahan, laittoi uuden koloon ja alkoi takomaan.

Meillä on pihalla ollut vuosikymmeniä tikalla ruokailupaikka, ja samalla tavalla sielläkin tapahtuu, tikkasukupolvesta toiseen.

Jotenkin vaan tulee väkisinkin mieleen, että jos sen syödyn kävyn pudottaisi jo lähtiessään maahan, voisi uuden eineen tökätä tullessaan suoraan paikalleen. Tuntuisi jotenkin helpommalta, eikä tarvitsisi kahden kävyn kanssa taiteilla.

Olen tuota yritellyt tikoilta kyselläkin, mutta eiväthän nuo ole vaivautuneet yleensä edes vilkaisemaan minua, saatika sitten vastanneet.

Sitrusolut

Nyt kun minulla on naispuolinen työkaveri ja hän on MeNaiset-lehden tilaaja, sekä lukee tauoilla ko. lehteä, ja jättää lukemansa lehdet pöydälle meidän muidenkin luettavaksi, niin olen nykyisin kokenut naistenlehtien lukija.

Kyseisessä lehdessä on muuten erittäin hyviä juttuja.
Joskus tietenkin menee äijälaumassa hieman ohi, kuten silloin, kun erään lehden kannessa komeili seuraava kysymys:

- Mikä on suosikkihajuvetesi?

Itse ehdotin Koskenkorvaa, mutta muitakin yhtä henkeviä mielipiteitä väreili ilmassa.
Tänään katselin erään lehden kantta ja siinä silmiini pisti sana "sitrusolut".

Mietin tuota asiaa jonkun aikaa, ja totesin olevani taas ihan ulkona kaikesta hienosta ja uudesta.
En ole koskaan kuullutkaan mistään sitrusoluista, mitähän ihmeitä sellaiset oikein ovat ja tekevät?

Onneksi asia kuitenkin selvisi, eikä kysymys ollutkaan mistään soluista, vaan oluista.

Rasistinen vitsi

Mikä on juutalaisten lempiruoka?

- Itkumuurinpohjaletut.

Jostain mielen syövereistä, pimeimmistä sopukoista, tuokin vanha, joskus telakan vessan seinältä lukemani, mielestäni mainio huuli tupsahti.
Mutta oli siellä toinenkin, telakalle sopivampi.

Mikä on levysepän lempiruoka?

- Lohkoperunat.

Syö särkeä

Törmäsin tuollaiseen juttuun.

- Tekeekö särkikala paluun suomalaiselle lautaselle?

Särkikalathan ovat vallan erinomaisen makuisia ja tuosta ruoto-ongelmastakin pääsee helposti eroon. Meikäläisen pöytään tuo kalalajien ryhmä ei mitenkään palaa, kun se on siellä koko ajan ollutkin.
Olen yleensä kevään aikana pyrkinyt kalastamaan vähintään painoni verran särkiä pois, koska yleisesti kalastus kohdistuu petokaloihin. Särkihän on tunnetusti hauen pahin vihollinen.

Särkeä en juurikaan viitsi laittaa evääksi, kun käsien läpi kulkevat kalamäärät ovat kuitenkin kohtuu suuria ja syömiskyky harmillisen rajoitettu. Mutta särkikaloja kylläkin. Keväisin pitää tietenkin savustaa lahnaa.
Muuten särkikaloista suosikkina on säynävä.

Säynävä on kiinteälihainen kala ja sopii erinomaisesti kylmäsavustettavaksi (lahnakin toimii). Valmiista kylmäsavusäynävästä on helppo leikata ohuen ohuita siivuja leivän päälle, ja ne ruodot saa kätevästi kovasta kalasta pois siinä leikellessä.

Säynävä on myös erinomainen kalapullien tekoon (tähän sopii myös särki ynnä muutkin kalalajit, paitsi silakkaa en ole kokeillut).

- Tee kalasta fileitä (ruodoista ei tarvitse välittää) ja paina pari kertaa lihamyllystä läpi, kolmannenkin, jos arveluttaa.

- Laita kalamassaa ja sikanauta jauhelihaa molempia saman verran. Ynnä sopivaksi katsomasi mausteet ja kananmunaakin voi käyttää, muttei ole pakko jos ei taho.

- Sekoita systeemi ja anna sen huokailla puolisen tuntia, kaljan verran, röökin ajan tai ala sitten vaan paistelemaan.

On muuten toimiva keitos. Joku irvileuka voi tietenkin sanoa, etteivät nuo mitään kalapullia ole, kun kerran puolet on sikanautaa. Voin sanoa, että kaikkia mahdollisia sekoitussuhteita on kokeiltu. Myös pelkästä kalasta, tai sitten sikanauta on korvattu naudan jauhelihalla. Mutta kyseinen sekoitussuhde on meidän porukalle ollut vakiintunut käytäntö useiden vuosien ajan, kun lopputulos on suuhun sopivin.

Kuviokelluntaa

Sankari pelasti puupäät kelluskelemasta.

Oikein artikkelinkin ovat asiasta kirjoittaneet ja pelastajalle satelee kehuja viranomaisenkin puolesta, ja ne hän luonnollisesti ansaitseekin.

Sitä vaan kovasti ihmettelen, että missä ovat moitteet?

- Viisi kuvailujen mukaan raavasta miestä nelimetrisessä vannassa pimeällä selällä. Tein pienen vilkaisun muutamien tunnetuimpien venevalmistajien sivuille, eikä yhdelläkään ollut viidelle hengelle rekisteröityjä nelimetrisiä kaukaloita. Tuo oli luonnollisesti selvä jo etukäteen, mutta tarkastin kuitenkin.

Oma kalapaattini on n. viisimetrinen, viidelle rekisteröitykin ja oikeasti merikelpoinenkin. Mutta en edes heikkona hetkenä suostuisi ottamaan siihen neljää matkustajaa ja lähtemään pimeälle merelle.

Kaiken huipuksi tyyppien puupäisyyden havaitsee seuraavasta:

- Saunan lämpö riitti miehille ensiavuksi. Yksi miehistä lähti kotiin, muut jatkoivat polttari-iltaa suunnitellusti.

Vain yksi ymmärsi lähteä kotiin miettimään asiaa.
Ihan oikeasti. Jos olet hyvin lähellä hukkumiseen ja / tai hypotermiaan kuolemista, tulet melko viime hetkillä pelastetuksi, niin miten voi juhlimisen jatkaminen olla ensimmäisenä mielessä.

Heh, melkein pulpattiin, mennäänpä baariin.

Euron torppa

Tapahtuukohan lähitulevaisuudessa ruokakaupan kassalla seuraavaa:

Kassantäti: Kakstoist euroo ja viiskytsenttii, kiitos.

Lihava Setä: Eikun se on tasan kymppi. Laskin ihan itse ostoksieni hinnat niitä keräillessäni.

Kt: Kyllä se nyt vaan tekee sen kakstoistviiskyt, katsos kun meillä lisätään ostosten hintaan käsittelykulu, kaksviiskyt.

Autokaupat ovat pitkään lisäilleet hintoihin toimituskuluja, vaikka mielestäni reilumpaa olisi vain ilmoittaa hinta, millä sen kinnerin saa ostaa.
Nykyisin lähes kaikkiin tapahtumiin lippu pitää hommata jostain lippupalvelusta, mikä sitten vetää välistä oikein urakalla.

Paikallinen rusettiluistelukerhokin on ottanut käyttöön saman idean.
Meikäläinen on sellainen työn orja, joten halvin mahdollinen lippu maksaa hinnaston mukaan 13e, mikä sekin on selvää liioittelua, mutta kun edes sen hintaista lippua ei ole olemassakaan. Kun kerran hintaan lisätään pari euroa käsittelykulua, vaikka sen piletin ostaisi jäähallin kojusta.

Koskahan joku rakennusfirma mainostaa seuraavanlaisesti:

Uuteen kotiin halvalla, nyt kolmio eurolla! + Käsittelykulut 258000e